Vain viisumi puuttuu!

Nyt on liput hankittu ja reissun pituus viimein varmistunut. Lento kohti Pekingiin starttaa torstaina 17.3. klo.11:00 Helsingistä Amsterdamin kautta Pekingiin, perillä olemme perjantaina 18.3. klo. 9:55 paikallista aikaa. Pekingissä meidät tullaan hakemaan kentältä ja viedään asuntoomme, joka on myös varmistunut, ihanaa! Työharjoitteluni Pekingissä päättyy 17.6. ja sen jälkeen voi matka kohti muita maita alkaa. 

Alustavien suunnitelmien mukaan lähdemme junalla kohti Yunnanin maakuntaa (kenties Shanghain kautta) ja sieltä sitten rajan yli Laosiin tai Vietnamiin. Sen jälkeen puheissa on ollut Angkor Watin temppeli alue Kambodzassa ja mistään muusta ei ole mitään tietoa. Mun paluu lentoni on sitten maanantaina15.8. Pekingistä, joten jonkunlainen ympyrä tuosta matkasta tulee ja ainakin vielä on tavoitteena kulkea maa ja vesireittejä käyttäen. Tällä hetkellä reissailu Kiinan ulkopuolella tuntuu valtavalta sumulta ja isoin kysymys lienee se, mitä kahdessa kuukaudessa oikeasti ehtii, ehtiikö mitään? Tällä hetkellä minun suurin missio on saada d-vitamiini varastot täyteen ja jonkun kauniin kauniin vesiputouksen näkeminen olisi ihanaa!

Nyt puuttuu siis enää Kiinan viisumi (ja sen saamiseksi vaadittava kutsukirje) ja Pekingistä lämpö! Oon nyt viime viikot seurannut HS:sta Pekingin lämpötiloja ja jossain kohtaan oltiin jo +10, mutta tänään oli huonojen uutisten aika, Pekingiin on luvattu huomiseksi -3. Onneksi on vielä kuukausi aikaa. Se tarkoittaa myös sitä, että on kuukausi aikaa petrata kiinan kielen opiskelussa, tällä hetkellä sujuvasti taittuvat vain ni hao ja xiexie.    

Matka lähenee, asiat etenee?

Aikaa on vierähtänyt piitkä tovi sitten viime kirjoittelun, mutta matka lähenee ja jotain valmistelujakin on jo tehty. Joululahjaksi pukki toi tämän blogin kannalta äärimmäisen tärkeän lahjan, eli miniläppärin! Kieltämättä tuo vekotin myös helpottaa jännitystä, kun nyt on skypet ja muut omasta takaa taattu! …tosin Skype harjoittelu on vielä tekemättä ja Reetan Skypetili luomatta, tämä täytynee pian hoitaa. Toinen tärkeä hankinta tuli tehtyä, eli uusi passi on hankittu. Kuvia ottaessa sain kovan moraalisaarnan kun tytöt tulevat aina liian avonaisessapaidassa kuviin ja mitä ne arabipassintarkastajatkin sanovat? Mun mielestä se paita oli siveistä sivein, noh ehkä näillä siveyskäsityksillä ei kannata kovimpiin muslimimaihin lähteä.

Tänään kävin nauttimassa piikityskimarasta ja siitä lystistä pulitin hieman päälle 300euroa, kyllä kirpas! Rokotettuna on nyt siis twinrix, jäykkäkouristus, aivokalvontulehdus, japanin aivotulehdus ja lavantauti, ens viikolla saan reseptin vielä koleraan ja malarian estolääkityksen. Laskin, että kokonaishinnaks tälle lystille tulee n.700euroa. Tuota japanin aivotulehdusta pohdin pitkään, mutta lopulta en uskaltanu olla piikkiä ottamatta, vaikka riski sairastua siihen on minimaalinen. Toisaalta kun sen sitten saa ja siihen kuolee tai vaihtoehtoisesti saa neurologisia oireita (mitä ne ikinä lienevätkään) niin ajattelin, että 300€ on siitä pieni hinta (katsotaan mitä ajattelen tästä kun ensi syksynä ruoaksi pureskelen kynsiäni).

Matka-ajankohtahan on edelleen varmentumatta. Ystäväni, vanhempani, sukulaiset ja opettajat aloittavatkin nykyään keskustelut mun kanssa kysymällä ”Jokos sieltä Kiinasta on kuulunu jotain?” tai ”Onks ne päivät jo varmistunu?” Mun mielestä mioon todella hienosti tähän asti osannut esittää tekohymyä ja pitkämielistä, mutta koko ajan lähenee se päivä kun sylkäsen jonkun kysyjän päälle, kun en sitä voi niille kiinalaisille tehdä!

Sen verran nyt matkasuunnitelmat on kuitenkin selvinneet, että takaisin ei tulla trans Siperialla, mikä harmittaa ihan mielettömästi! Viisumien hankkimiseen ei kuitenkaan jää tarpeeksi aikaa, kun ei niitä paluupäiviä vielä tiedetä, niin junailusta tuolta osin on luovuttava. Mutta ehkä se matka toteutuu joskus tulevaisuudessa ja siitä sitten kerrotaan jatko-osassa.