1.5.2011

Pääsiäinen meni täällä niin, ettei sitä edes huomannut. Perjantai ja
maanantai työskenneltiin, eikä missään näkynyt merkkiäkään pupuista
tai munista. Luinpa HS.fi:stä, että kristittyjä oli pidätetty kesken
Jumalanpalveluksen. Lauantaina ystäväni vei minut taas päivälliselle.
Tällä kertaa kohteena oli Beihai- puisto. Puisto oli kaunis ja ilman
ollessa viileä, oli se myös todella rauhallinen. (Rauhallisuus alkaa
olla yksi kauneimmista sanoista joita tiedän.) Puistossa oli Ming
dynastian aikana keisarille rakennettu ravintola. Ravintola oli
uskomattoman kaunis! Kultaa ja punaista kaikkialla! Alkuun en pystynyt
muuta kuin hymyilemään tyhmänä ja tuijottelemaan katon koristeita!

Sunnuntaina kävin viimein Kielletyssä kaupungissa. Otin nauhoitetun
opastuksen ja opastuksen alkaessa, meni kaikki sisältö minulta ohi kun
kuuntelin huvittuneena kiinalaisen naisen suomen ääntämistä! Aika
hauskasti voi moni sana vääntyä! Mutta vaikka kielioppi ei ihan ollut
kohdallaan, oli opastus hyvä ja se maksoi vain 40y (eli n.6e).
Kielletty kaupunki oli kaunis ja valtava! Puolessa välissä kierrosta
oli jo nähnyt niin paljon kaikkea kaunista, ettei loppukierros oikein
enää tuntunut miltään. Siellä oli myös niin paljon turisteja, että
lopussa ajattelin vain, että nyt äkkiä ulos ja jonnekin rauhalliseen
ravintolaan lepäämään!

Viime viikolla myös eräs opettaja meidän koulusta oli Pekingissä
vierailulla ja tämän kunniaksi pääsin perinteiseen Pekingiläiseen
ravintolaan syömään. Meidän pöytään tilattiin varmaan 20 erilaista
ruoka-annosta, siinä oli Pekingin ankkaa, aasin, lampaan ja porsaan
lihaa eritavoin, kalaa ja paljon erilaisia kasvisruokia. Minun
herkkujani oli tuore tofu, jotain avain erilaista, mitä olen koskaan
syönyt! Myös dumblingsit ja kurpitsakeitto olivat herkullisia ja
valkoiset porkkanat mustikkakastikkeessa veivät kielen mennessään!
Ilta huipentui esitykseen, joka sisälsi Pekingin oopperaa, akrobatiaa,
shaolin kung-futa ja musiikkiesityksiä. Minäkin pääsin mukaan
esitykseen. Minut laitettiin istumaan isoon saviruukkuun, joka
nostettiin selällään makaavan naisen jalkojen päälle ja sitten hän
alkoi jaloillaan pyörittää ruukkua. Kyllä pelotti, mutta oli se
hauskaakin!

Eilen olin ensimmäistä kertaa kokemassa Pekingin yöelämää. Tutustuin
sattumalta erääseen etiopialaiseen opiskelijaan ja hänen kaveriinsa,
ketkä veivät minut ulos. Alku illan vietimme isossa todella
kansainvälisessä porukassa baarissa nimeltä Victoria's secret. Baarin
nimi ei ollut vain kopio kyseisestä alusvaatemerkistä, vaan siellä
näytettiin screeneiltä heidän muotinäytöksiään ja baarissa oli myös
heidän mallejaan viettämässä aikaa. Sieltä me jatkoimme matkaa
valtavaan yökerhoon nimeltä VICS. Siellä oli ihmisiä ihan mielettömän
paljon ja paikka oli todella sokkeloinen ja suuri, muuten se oli aika
samanhenkinen kuin yökerhot kaikkialla ovat. En tiedä mihin asti tuo
paikka on auki, me lähdimme sieltä puoli viiden aikaan aamulla ja
minkäänlaisia merkkejä illan hiipumisesta ei ollut vielä
havaittavissa.

Olen myös päässyt todistamaan jing:n ja jang:n läsnäoloa täällä. Noin
viikko sitten istuskellessani sängylläni alkoi yhtäkkiä kuulua
ihmeellistä ääntä. Olin aivan varma, että nyt jostain ilmestyy rotta,
mutta ei, vaan katostani tippui vettä sänkyni viereen. Ensimmäinen
ajatukseni oli, että onneksi se tippuu lattialle eikä sänkyyn (aika
positiivinen asenne, eikö?). Lähdin sitten hakemaan talonmiestä, kuka
kauhistui ja lähti saman tien yläkertaan tarkistamaan tilannetta.
Hetken kuluttua hän tuli takaisin ja kertoi, ettei ole mitään hätää,
että yläkerran naapurini vain kasteli kukkaansa ja oli antanut sille
hieman liikaa vettä, mutta hän siivoaa sen nyt pois ja kaikki on
sitten kunnossa. No eihän siinä auttanut muuta kuin nyökytellä, mutta
kyllä hieman mietitytti, että jos katto välissämme on noin huono, niin
milloinkohan tuo naapuri on huoneessani seisomassa? Vedentulo
kuitenkin lakkasi, eikä katto ole vuotanut sen jälkeen ja samana
iltana vessani alkoi ensimmäistä kertaa toimia kunnolla! Asioilla ei
sinänsä pitäisi olla mitään yhteyttä toisiinsa, joten uskon sen
osoittavan hyvän ja pahan tasapainoa ja olen paljon tyytyväisempi
vuotavan katon ja toimivan vessan kanssa, kuin olin ehjänkaton ja
risan vessan kanssa.

19.4.2011

Viime viikko oli hyvän ruuan ja ihmeellisten kohtaamisten viikko!
Löysin tästä lähistöltä kaksi uutta hyvää ravintolaa, yhden
Korealaisen ja yhden pasta ravintolan. Erityisen sympaattinen oli tuo
Pasta Factory niminen pikku ravintola. Siellä on varmaan viisi pöytää,
mutta en usko, että millään niihin mahtuisi kaikkiin neljä henkilöä,
niin kuin on suunniteltu. Pasta siellä ei ole mitenkään erityistä,
mutta ihan o.k. ja heidän kidneypapu salaattinsa ja punataateli-hunaja
tee on ihanaa! Ja ruoka on käytännössä ilmaista ja henkilökunta
todella ystävällistä!
Perjantaina kävin taas tutustumassa uuteen alueeseen (Pekingin
tunnetuin hutong, joku muu olisi löytänyt sen kuukausi sitten, mutta
minä etenen hitaasti.) tuo katu on nimeltään Nanluogu Xiang. Siellä
kävin syömässä yhdessä kiinalaistyyppisessä ravintolassa, joka oli
selvästi ottanut listaansa myös länsimaalaisia vaikutteita. Siellä
söin nuudeleita kasvisten kera ja äärimmäisen hyviä suolattuja
munakoison paloja sweetchili dipin kera. Itse asiassa en ole ollenkaan
varma olivatko nuo herkulliset suolatut kasvikset munakoisoja, mutta
niin he listassaan väittivät ja kun en keksinyt mitä muutakaan ne
voisivat olla, niin hyväksytään tämä! Tuolla ravintolassa sain
pöytäseurakseni sattumalta erään amerikkalaisnaisen kuka oli mitä
mielenkiintoisinta pöytäseuraa. Oli ihana pitkästä aikaa innostua
oikein todella puhumaan politiikkaa ja ihmetellä Kiinan
kummallisuuksia jonkun kanssa!
Sunnuntaina olin yhden hostellin järjestämällä retkellä Kiinan
muurilla ja Ming haudoilla. Kiinan muurilla kävimme Mutianyun osassa
muuria.

Matkustimme tuonne alueelle pikkubussilla ja jo maisemat
matkalla olivat todella mielenkiintoisia. Itse muurille menimme
tuolihissillä ja muurilla oli aikaa kävellä kaksi tuntia. Maisemat
muurilla olivat uskomattomat! Suurin osa muuria oli helppokulkuista,
mutta aina välillä oli melkein pystysuoria portaita, joita ylös meni
kyllä, mutta alastulo oli jo aika pelottavaa! Alas muurilta meidän
piti tulla kelkkarataa pitkin, mutta juuri kun oli meidän aika lähteä,
alkoi siellä sataa jäärakeita! Kyllä vain, jäärakeita! Oli se aika
ihmeellistä, kun ottaa huomioon, että viime viikon lämpimimmät päivät
ovat olleet 30 asteen tienoilla. No, tuon kuuron takia kelkkarata
kuitenkin suljettiin ja alastulokin tapahtui tuolihisseillä. Hieman
jäi harmittamaan, kun kelkkarata näytti aika mahtavalta, mutta ehkä
sitten joskus ensi kerralla ja nyt olen ainakin päässyt tosi miesten
joukkoon! (Maon mukaan ketkä eivät ole käyneet Kiinan muurilla, eivät
ole tosi miehiä.)
Kiinan muurin jälkeen söimme perinteisen Kiinalaisen lounaan. Ruokaa
oli jos jonkunlaista sorttia ja se oli todella hyvää! Mutta jälleen
kerran parasta oli uskomattoman upea pöytäseura. Pöydässäni istui
ihmisiä Intiasta, Brasiliasta, USA:sta ja Sveitsistä ja he kaikki
olivat asuneet useammassa kuin yhdessä maassa ja matkustaneet aivan
uskomattoman paljon. Istuessani siellä ravintolassa tunsin kyllä taas
oman tietämättömyyteni maailmasta ja muistin mikä matkustamisessa on
parasta! Ruokailun jälkeen matkamme jatkui Ming haudoille. Hauta jossa
kävimme, taisi olla 13. Ming keisarin hauta. Itse hauta ei ollut kovin
kummoinen, se oli lähinnä valtava kammio ja jokseenkin hyvin modernin
oloinen ja vähän koristeltu, mutta puisto missä hauta oli, oli todella
kaunis ja viehättävä. Siellä oli myös pieni museo, joka oli melko
hyvä. Reissusta mielenkiintoisen teki myös meidän todella hyvä opas,
kuka kertoi kammottavia kauhutarinoita mitä on tapahtunut niille
ihmisille, ketkä ovat yrittäneet käyttää alkuperäistä hauta-arkkua.
Eilinen minulta meni ihmetellessä Suomen vaalien tulosta, yritin lukea
jos jonkinlaisia uutisia ymmärtääkseni, mitä tuo tulos nyt sitten
tarkoittaa. Oli myös aika yllättävää huomata, että China Daily
kirjoitti myös Suomen vaaleista. Eilisessä numerossa oli pieni juttu
siitä kuinka True Finns puolue saattaa voittaa vaalit ja kuinka se
saattaa vaikuttaa Suomen EU politiikkaan.
Kaiken kaikkiaan elämä täällä on asettunut uomiinsa aika mukavasti ja
nautin olostani suunnattomasti. Aina välillä kuitenkin on niitä
päiviä, kun vessa on tukossa, netti jumittaa ja lämminvesivaraaja on
pois päältä kun menet suihkuun, tai kuten tämä tiistai. Aamulla
heräsin väsyneenä, kun en ollut yöllä saanut oikein nukuttua, ulkona
haisee savu ja on harmaata ja saasteista. Töiden jälkeen lähdin
ostamaan junalippuja vapuksi Qingdaoon, mutta eihän niitä toki ollut
enää jäljellä. Olin todella harmissani tästä, koska olin mielessäni
suunnitellut junamatkaa jo paljon ja olisi ollut kiva päästä käymään
jossain muualla kuin Pekingissä. No ei auttanut itku markkinoilla ja
lähdin sitten syömään. Kysyin tarjoilijalta sisältääkö eräs
nuudeliannos lihaa (listassa luki, että annoksessa on nuudelia ja
papuja, mutta nyt osaan jo olla epäluuloinen tuollaisen tavatessani)
ja olihan siinä, joten tilasin dumblingseja ja vihreänsalaatin. Ensin
pöytääni tuli dumblingsit, jotka olivat aivan kamalia! Ne eivät oikein
maistuneet millekään ja se pieni maku mikä niissä oli, oli vain paha!
No tässä kohtaa totesin jo lopen kyllästyneenä tähän päivään, että
olkoon siis ruokani vihreäsalaatti, joka onneksi oli ihan maukas.
Mutta eipä aikaakaan kun pöytääni tuodaan myös tuo nuudeliannos. Siinä
sitten alan selittämään, etten minä ole sitä tilannut ja he ovat sitä
mieltä että olen (minä englanniksi ja he kiinaksi) ja lopulta vain
suostuin maksamaan koko roskan. Tässä kohtaa olin jo valmis tilaamaan
lentoliput Suomeen, jotenkin vain kaikki otti päähän ja pahasti! Mutta
sain kuitenkin kerättyä itseni ja lopulta en nuudeleita edes maksanut.
Kävin sitten lähikaupassa ostamassa lohtu jäätelön ja sipsejä, nyt
vielä hyvät yöunet, niin huomenna voi taas nauttia kesäisestä
Pekingistä!

11.4.2011

Valloitus senkun jatkuu! Nyt olen vihdoin löytänyt Pekingin sydämen,
en tiedä miksi aluetta kokonaisuudessaan kutsutaan, mutta Kielletyn
kaupungin takana on Beihai puisto ja Beihai ja Houhai järvet ja voi,
että kuinka siellä oli illalla kaunista! Silloin ensimmäisinä päivinä
Pekingissä tapasin tuon yhden tytön kahvilassa ja nyt tämä tyttö ja
hänen ystävänsä veivät minut lauantaina tuolle alueelle. Kävimme
syömässä Lotus Marketiksi kutsutulla alueella ihanassa ravintolassa
nimeltään Cang Su Feng Ge. Ravintola oli ehdottomasti hienoin missä
olen tähän asti käynyt ja sieltä oli upeat maisemat järvelle jonka
rannat kylpevät erilaisissa valoissa, joita on laitettu ravintoloiden
ikkunoihin ja katoille. Yllättävää oli se, että nuo jouluvalotyyppiset
valot, olivat oikeasti kauniita, eikä tullut ollenkaan sellainen olo,
että niitä toivoisi olevan vähemmän. Ihmisiä tuolla alueella oli
paljon, oli turisteja, paikallisia ja kaiken ikäisiä ja näköisiä.
Suurin osa ihmisistä oli vain nauttimassa illasta ja hyvästä ruoasta
ja juomasta, mutta olipa siellä muutamia miehiä kalastamassakin!
Mutta takaisin tuohon ravintolaan. Ystäväni hoiti tilauksen ja
pöytäämme tuli 6 erilaista kasvisruoka-annosta. Osa ruuista näytti
lihalta ja kaikki matkivat kiinalaista tyypillistä keittiötä (minkä
alueen, niin en tiedä). Ruoka oli herkullista! Kerta kaikkiaan ihanaa!

Oli mielettömän hienoa päästä vihdoin kokemaan millaista ruokailu
oikeasti täällä on, kun kaikki jakavat ruoan ja syödään pitkään ja
keskustellaan ja nautitaan ruoasta. Yksin kun käyn syömässä, niin se
on vain sellaista mahan täyttämistä ja kiroilua siitä kun ruokaa jää
aina niin paljon yli, kun annokset on aina tarkoitettu neljälle. Oli
myös todella mielenkiintoista keskustella kahden älykkään nuoren
kiinalaisen kanssa, siitä mitä he ajattelevat Kiinasta, maailmasta ja
elämästä yleensä. Ruoan jälkeen he veivät minut vielä baariin
kuuntelemaan flamencoa. Uskaltauduin jopa hyvän tunnelman siivittämänä
ottaa sangrian jäillä. Ei ehkä paras juomani sangria, mutta sangria
kumminkin ja seura ja musiikki oli hyvää, mikä oli kuitenkin
tärkeintä!
Olen myös menneellä viikolla käynyt äänestämässä Suomen
suurlähetystössä, Kerry Centerissä Ritan lähetystö alueella.
Suurlähetystö oli muistaakseni 26:ssa kerroksessa, tuota rakennusta ja
näkymät Pekingin ylle olivat mielettömät! Vaikka tänä vuonna
ehdokkaan löytäminen oli vaikeampaa kuin koskaan, niin täytyy sanoa,
että äänestys tapahtuma itsessään oli varmasti ikimuistoisin! Kävin
myös samalla reissulla China World Trade Centerissä, kun lähetystössä
vinkattiin, että siellä huipulla (kerroksessa 60 jotain), on baari ja
ravintola josta näkyy muun muassa Kielletty kaupunki. Aluksi minä
hieman mietin, että viitsinkö rahojani tuonne haaskata, mutta sitten
ajattelin, että kerrankos sitä ja reippaasti marssi sisään torniin ja
hissillä huipulle. Kyllä otti mahanpohjasta ja vähän polvia tutisutti
kun katsoi ulos, puhumattakaan millainen maalaisjuntti olo siellä oli,
mutta en antanut noiden seikkojen häiritä. Harmikseni ilma oli
kuitenkin ehtinyt muuttua niin sumeaksi, ettei maisemat olleet
ollenkaan lähetystössä näkemäni veroiset, joten päätin kierrettyäni
ravintolan ja baarin läpi, että lähden seuraavalla hissillä alas.
Hieman sain pahoja katseita henkilökunnalta, mutta minä vain hymyilin
urheasti ja ajattelin, että se on kyllä jo liioittelua, että juo
tuollaisessa paikassa drinkin, eivätkä maisemat edes ole kohdallaan!
Sen verran kävin kuitenkin lopulta rahaa tuhlaamassa, että ostin
itselleni englanninkielisen romaanin One page myymälästä ja WTC:n
ruokamarketista kävin ostamassa valkohomejuustoa, mysliä, hedelmäteetä
ja hunajaa. Hirveän kallistahan kaikki oli, mutta olen edelleen sitä
mieltä, että kuitenkin joka pennin arvoista! Juuston seuraksi kävin
sitten lähikaupasta hakemassa Great Wall punaviiniä ja nautin elämästä
uuden kirjani kanssa!
Olen myös tutustunut Dongchengin alueeseen, joka oli myös äärimmäisen
kivaa ja eläväistä aluetta. Siellä on paljon baareja, ravintoloita,
kauppoja ja viehättäviä hutongeja (pieniä kujia) joihin eksyä.
Ollessani tuolla oli tarkoitukseni mennä erääseen kasvisravintolaan
syömään josta olin lukenut. Ravintola oli kuitenkin jossain niin
hyvässä piilossa, etten sitä tuolla kerralla löytänyt. Nälän kurniessa
huomasin sitten Grandma's Kitchen nimisen ravintolan, josta olin myös
aiemmin lukenut. Ravintola oli äärimmäisen viihtyisä ja sain pöydän
takapihalta. Ruokakin oli oikein maukasta, mutta kaikkein parasta
tuossa paikassa kuitenkin oli siellä asusteleva pikku koira. Koira oli
kaikkien asiakkaiden silmäterä ja siitä näkyi kuinka se nautti
asemastaan. Yhtäkkiä koira kuitenkin alkoi haukkumaan ihan villinä ja
koko ravintolaväki alkoi etsiä syytä tähän outoon käytökseen. No pian
huomasimme, että ravintolan katolla oli iso kissa. Hetken haukuttuaan
koira huomasi, että nyt on aika ottaa kovemmat keinot käyttöön
tunkeilijan häätämiseksi ja kiipesi selvästi tuttua reittiä katolle.
Niin kissa ja koira juoksivat pitkin talojen kattoja jonnekin
hävyksiin ja koira palasi myöhemmin sankarina takaisin.
Vielä lopuksi. Kaikki alueiden nimissä olevat virheet ja ylipäätään
asioissa olevat virheet myönnän heti ilman epäilyksen häivää, enkä ota
mitään vastuuta minkään asioiden oikeellisuudesta tässä blogissa. Jaan
vain täysin rehellisesti teidän kanssa sen mitä luulen täällä nähneeni
ja kokeneeni ja kerron asiat niin kuin minä uskon niiden olevan.

4.4.2011

Viikko on taas vierähtänyt. Olen tutustunut lisää kaupunkiin, tehnyt
harjoitteluani, suunnitellut matkaa sekä opetellut putkimiestaitoja!
Viime viikonloppuna kävin Olympia puistossa, joka kartan mukaan on
kaupungin suurin viheralue. No, oikeastihan se on valtava betoni
kenttä, mutta todella viihtyisä sellainen. Rakennukset siellä olivat
todella hienoja moderneja häkkyröitä ja alue oli täynnä kiinalaisia
turisteja. Mukavan alueesta teki sen miellyttävä tunnelma, tuntui kuin
olisi ollut jossain leppoisassa juhlassa. Ihmiset hymyilivät ja
kaiuttimista soi Olympia henkinen musiikki! Ainut kurja juttu ruohikon
puutteen lisäksi oli, ettei alueella ollut muita ravintoloita kuin Mc
Donald's tai ainakaan minä en niitä huomannut, mutta täytyy myöntää,
että täällä instant kahvia joka päivä nauttineena, kyllä Mäkkärin
kahvi oli maukasta, vaikka muuten en paikasta perusta!

Eilen olin tutustumassa Sanlitunin ja Ritan lähetystö alueisiin.
Vaeltelin koko päivän rauhallisilla kaduilla, nauttien auringosta ja
kauniista taloista ja vielä kauniimmista kukkivista puista. Aina
välillä ajauduin mitä ruuhkaisimpiin ostoskeskittymiin, jotka olivat
täynnä toinen toistaan hienompia moderneja rakennuksia joiden sisällä
oli toinen toistaan kalliimpia liikkeitä. Kävin muutamassa liikkeessä
ihan vain mielenkiinnosta ja palvelu oli näin suomalaisen näkökulmasta
aika tuttavallista. Eräs myyjä kosketti kättäni koska ihoni on niin
vaalea ja käänsi kasvojani lähemmäs hänen omiaan, todetakseen, että
kuinka vaaleat silmät minulla on. Jokaisessa kaupassa myyjät myös
kulkivat koko ajan perässäni auttamassa ostosten teossa tai vahtimassa
etten varasta mitään, en tiedä, tai ehkä he tekivät noita molempia
samaan aikaan. Kävin myös yhdessä halvassa marketissa, joka oli viisi
kerroksinen ikään kuin torialue, jossa myytiin vaatteita, ruokaa,
matkamuistoja, elektroniikka ym. Jotenkin ihmis- ja tavaramäärät
saivat minut täysin tolaltani ja ainut mitä ostin, oli paketti
postikortteja, joita en ole täällä missään muualla vielä nähnyt.
Noilla alueilla vaeltelu oli muuten oikein miellyttävää, mutta
miinuksena siellä oli paljon kerjäläisiä, ketkä näyttivät jättävän
paikalliset rauhaan, mutta jotka aina tulivat minun luokseni. Jos
osaisin kiinaa, olisin sanonut, ettei minulla koskaan olisi rahaa
ostella noissa kaupoissa tai asua noilla alueilla, että kannattaisi
vain pyytää sitä rahaa paikallisilta!

Putkimieshommiin taas olen päässyt, kun vessani on hieman oikukas ja
toimii aina joka toinen päivä. No nyt olemme kuitenkin tehneet jo niin
hyvää tuttavuutta, etten usko, että se enää minua päihittää, mutta
viime viikolla se kieltämättä otti 1-0 erävoiton. Kävin eräänä iltana
lievittämässä koti-ikävääni Sub Way ravintolassa ja otin patonkini
väliin majoneesikastiketta, virhe! Yöllä sitten alkoi vatsanväänne ja
ruokamyrkytyksenhän minä olin saanut. No se oli onneksi aika lievä ja
nopeasti ohi menevä, mutta tuolloin yöllä kello kolmen aikoihin päätti
vessani taas jälleen kerran lakata toimimasta! Voin kertoa, että
silloin oli Suomen rakennus standardeja ikävä! No eihän siinä auttanut
muuta kuin yrittää olla välittämättä tästä ongelmasta ja jatkaa unia
kiitollisena siitä, että asuntoni rappukäytävässä on yleisiä vessoja
ja aamulla sitten kauppaan hakemaan putken avaus tarvikkeita ja
hommiin! Yllättäviä asioita sitä oppii kun toimintaterapeutiksi
opiskelee!

Olen myös suunnitellut matkaa johonkin lähialueelle, joka on
osoittanut myös yllättävän hankalaksi. Aina kun olen löytänyt jonkin
kivan oloisen paikan, olen alkanut etsimään hostelleja, huomatakseni
ettei niitä ole tarjolla. Kaikkialla on kyllä suht edullisia hotelleja
tarjolla, mutta jos niihin menee yksin, täytyy maksaa kuitenkin koko
huoneesta (eli tupla maksu), joka sitten nostaa hintoja niin, etteivät
ne enää niin edullisia olekaan. No nyt sitten lopulta löysin yhden
paikan minne aion mennä kun seuraavat pidemmät vapaat koittaa,
matkakohteeni on Shadongin maakunta ja siellä Qingdao. Toiveenani on
tavata joitain muita matkustajia ja nähdä hieman muutakin kuin
Pekingiä ennen kuin sitten kesäkuussa lähdemme reissuun. Qingdao on
merenrantakaupunki ja on mukava päästä istuskelemaan rannalle, mutta
ehkä eniten kuitenkin odotan tulevaa junamatkaa, se kun on aina
reissaamisessa melkeinpä se paras juttu!