Peking – Hong Kong – Guilin (Kiinassa jälleen)

Ihmeellisiä ja ihania ja sitten myös vähemmän ihania asioita on
tapahtunut viime kirjoittamisen jälkeen. Kovasti oon tuntenut pahaa
omaatuntoa siitä, etten ole aiemmin tänne mitään päivittänyt, mutta
selitykseni on hyvä, äiti saapui kaupunkiin ja sitten Matti ja sitten
alkoi seikkailu, eikä yksinkertaisesti ole ollut aikaa istua ja
kirjoittaa, mutta nyt saatte kuulla kaiken!

Äidin kanssa yövyimme Peking International Youth hostellissa, jota voi
suositella lämpimästi kaikille ketkä eivät ole aivan pienimmällä
mahdollisella budjetilla liikkeellä, mutta eivät myöskään halua
hotelliin. Tuo hostelli oli kuin pieni paratiisi keskellä Pekingiä,
aivan Kielletyn kaupungin vieressä, heillä oli upea sisäpiha jossa
linnut lauloi ja autojen ääniä ei kuulunut ja huoneet olivat aivan
hotelli tasoa, myös henkilökunta oli äärimmäisen mukavaa ja puhui
hyvää englantia. Kävimme äidin kanssa nauttimassa kiinalaisesta
sambasta Mao klubilla, joka oli aika hauska ja taas erilainen kokemus
Pekingissä. Kävimme myös tutustumassa 798 taide alueeseen, joka on
mahtava! Alue on kuulemma rakennettu vanhan asetehtaan alueelle ja
siellä oli valtavasti gallerioita ja niiden lisäksi ravintoloita ja
kauppoja. Hinnat olivat turistilisällä varustettuja, mutta toisaalta
galleriat olivat ilmaisia ja todella hyviä ja erilaisia! Muutenkin
koko alueella oli todella hyvä tunnelma ja me vietimmekin siellä koko
päivän näkemättä silti suurinta osaa gallerioista.

Viime viikolla loppui myös minun harjoitteluni sairaalassa. Viimeinen
päivä oli aika kummallinen kokemus. Henkilökunta jakoi minulle
matkustusvinkkejä, kuten, että Hong Kongissa kannattaa mennä Disney
Landiin. Sain myös käsittämättömän hyvän todistuksen ja lopulta kun
lähdönhetki koitti, herkistyi opettajani melkein kyyneliin, olin
itsekin hieman pala kurkussa ja kun en tiennyt onko sopivaa halata,
niin tuntui, että keinot hyvästellä ovat aika vähissä. Opettajani
kuitenkin ratkaisi tilanteen kiinalaisittain varmalla tavalla, aloimme
ottamaan kuvia! Noita pönötyskuvia räpsiessä, sitten pahin haikeus
häipyi ja pystyin lähtemään sairaalasta hymyissä suin, vaikka olin jo
lomaa kaivannut, taitaa kuitenkin hieman myös tulla ikävä takaisin.

Matin kanssa muutimme viikonlopuksi melko edulliseen Nine Dragons
hostelliin, joka oli hyvä, muttei mitenkään ihmeellinen, itse asiassa
tunnelma siellä oli kuin halvassa hotellissa, ei tietoakaan hyvän
hostellin kodikkuudesta. Me vietimme Peking viikonloppumme ensimmäisen
päivän pyöräilemällä Taivaan temppeliin. Ilma oli todella kuuma ja
hiostava ja vei ison osan nautinnosta, mutta itse Temppeli oli kaunis
ja puistoalue siellä mukava. Siellä vierähti päivä istuskellen
nurmikoilla ja vaellellen aluetta ympäri. Toisen päivän vietimme
kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka piti olla minun ensimmäinen
kohteeni kun saavun Pekingiin, mutta joka oli jostain syystä kuitenkin
jäänyt näkemättä. Puutarha oli valtava (niin kuin kaikki Kiinassa) ja
siellä sai kulkea melko rauhassa. Parasta siellä kuitenkin oli
kasvihuone, jossa oli niin sademetsähuone kuin aavikkohuonekin. Tuo
kasvihuone oli todella iso ja siellä oli toinen toistaan upeampia
kasveja, näkipä siellä tyranno saurus rexinkin ja papukaijoja, sekä
terrakotta sotilaiden armeijan!

Maanantaina sitten hyppäsimme junaan, kohti Hong Kongia, ensin toki
meinasimme myöhästyä junasta kun emme löytäneet lähtölaituria, mutta
kun viimein junaan pääsimme, oli matka oikein mukava! Juna oli todella
siisti ja olimme saaneet kaksi yläpetiä, mikä tarkoitti melkein kuin
omaa pikku huonetta. Minulla meni matka (23h) suurimmaksi osaksi
nukkuessa. Loppumatkasta näimme jo todella kauniita maisemia ja
maaseutua ja palmuja ja kaikkea sellaista mitä tältä matkalta
odottanut! Hong Kongista olimme varanneet Taiwan Hong Kong hostellin
Chung king mansionsista, josta ensimmäisen yön jälkeen löytyi luteita!
Paikka oli muutenkin hyvin vastenmielinen ja henkilökunta inhottavaa.
Ärsyttävintä koko jutussa oli, että kun valitimme luteista ja pyysimme
uutta huonetta, he lupasivat kyllä uuden huoneen, joka osoittautui
ikkunattomaksi kahden neliön vankilakopiksi. He myös sanoivat, että he
olivat käyneet katsomassa huoneemme eivätkä löytäneet sieltä mitään ja
he olivat antaneet sen jo seuraaville. Minä olisin voinut ymmärtää
sen, että luteita tulee ja sille ei ehkä aina voi mitään, mutta se jo
menee yli hilseen, että sitten kun niitä on, niin niille ei tehdä
mitään! No me päätimme äänestää jaloillamme ja muutimme naapuri taloon
Mirador mansioiniin, joka oli aavistuksen verran mukavampi talo ja
hostellimme Cosmic hostel omasi sentään mukavan henkilökunnan ja oli
puhtaampi, vaikkei sekään kyllä mitenkään mukava paikka ollut, mutta
luulenpa, että Hong Kongista ei halvalla hyvää saa.

Ensimmäisen päivän Honkkarissa vietimme vaellellen Kowloonin saarella
ja sieltä löytyikin mukava rantabulevardi, jossa oli myös oma pätkänsä
omistettu kiinalaisille filmitähdille. Löysimme Jackie Chanin ja
kumppaneiden tähdet ja otimme typeriä turisti kuvia toisistamme,
hauskaa! Satuimme myös sattumalta oikeaan aikaan seuraamaan suurta
valo sinfoniaa, jossa pilvenpiirtäjiä valaistaan musiikin tahtiin.
Olimme lukeneet tuosta showsta ja täytyy sanoa, ettei se oikein ollut
minkään veroinen, itse näkymät illalla Kowloonista Hong Kongin
saarelle, kyllä olivat henkeä salpaavat. Seuraavana päivänä meillä
oli ohjelmassa uuden viisumin anominen minulle, joka oli yllättävän
helppoa. Toki mukana oli jotain typerää kiinalaista byrokratiaa,
kuten, että anomus kaavakkeeseen täytyy kirjoittaa tuleva matkareitti
osoitteineen. Kun kerroimme, ettemme me vielä tiedä tulevaa
reittiämme, saatikka missä yövymme, totesi virkailija, mutta kun
virkailijat vaativat sitä. No eihän siinä muuta auttanut kun ottaa
Lonely Planetista muutaman hostellin osoitteet ja kirjoittaa ne tuohon
lappuun, typerää ja täysin turhaa, mutta se kelpasi heille ja se
riitti minulle. Muuten vietimme tuon päivän etsien hyvää ravintolaa ja
pakoilemalla sadetta. Tuo hyvän ravintolan metsästys osoittautui
lopulta mahdottomaksi, emmekä sellaista löytäneet niiden neljän päivän
aikana minkä Hong Kongissa olimme.

Seuraavana päivänä lähdimme Lantaun saarelle katsomaan maailman
suurinta pronssista Buddhaa ja olihan se suuri ja hieno! Tuolla myös
söimme luostarin tarjoamaa ruokaa, joka oli pettymys. Olin odottanut
terveellistä ja puhtaista mauista koostuvaa ateriaa, joka avaisi
silmäni terveellisyyden tielle, mutta ei, ruoka oli vain mautonta!
Itse Lantaun saari on todella kaunis ja rehevä ja oli jotenkin hullua,
että aivan pilvenpiirtäjien vieressä on tuollainen paikka, jossa
lehmät kulkevat vapaana ja silmänkantamattomiin on joko metsää tai
merta. Lantaulta jatkoimme turistimatkaamme Hong Kongin puolelle ja
kävimme tutustumassa Sohon kaupungin osaan, sekä otimme ratikan
Victoria Peakille. Tuo Peak tram, on varmasti Hong Kongin suurin
nähtävyys ja se oli aika hauska. Ratikka tuntui uhmaavan kaikkia
painovoiman lakeja kiivetessään ylös vuoren rinnettä. Ylhäällä
vuorelta oli mahtavat näkymät Hong Kongiin Ja Kowlooniin!
Perjantaina saimme viisumini takaisin ja lähdimme kohti Guilinia.
Olimme molemmat tyytyväisiä, että pääsimme vihdoin pois Hong Kongista.
Kaupunki itsessään oli kauniimpi kuin olin aiemmin kuvitellut, mutta
budjetti matkailijan on siitä melko hankala nauttia. Meidän siellä
oloamme varjosti myös huonot ilmat, joka päivä oli jonkunlainen
taifuuni varoitus yllä ja keskiviikkona satoi aivan mielettömästi koko
ajan. Myös tuo ensimmäinen lude hostelli vaikutti loppuajan
tunnelmiin. Hong Kongista täytyy myös mainita, että ostin muutamia
kortteja eräästä taide kaupasta ja kirjoitinkin ne osoitteita myöten
valmiiksi, mutta unohdin ne hostelliin, joten jos Anja, Oona tai Laura
ja Heimo saa kortin Honkkarista, niin kertokaa, koska sitten sieltäkin
löytyy joku ystävällinen sielu, kuka on halunnut tehdä pienen
matkaajan iloiseksi!

Tänään siis saavuimme Guiliniin. Tulimme tänne yöbussilla, joka oli
myös äärimmäisen positiivinen kokemus. Minä en malttanut nukkua
ollenkaan, vaan valvoin alapetilläni makoillen ja maisemia ihaillen!
Ohitimme kauniita karstivuoria, uskomattoman kauniita rakennuksia ja
käsittämättömän pikku Hollannin keskellä Kiinaa. Olimme perillä viiden
aikaa aamulla ja koska en ollut nukkunut yhtään, olin aivan töttöröö
poistuessani bussista. Juuri kun bussi jatkoi matkaa, tajusin, että
olin unohtanut kännykkäni sinne. Kyllä harmitti! Kännykkäni on vanha
ja täysin rikki, mutta siellä oli tekstiviestejä melkein kymmenen
vuoden takaa ja ne olivat se arvokas osa siinä. Hieman toki myös
pelotti, että jos joku alkaa sillä soittelemaan, niin paljon tämäkin
moka tulee maksamaan. Yritin soittaa DNA:lle siinä onnistumatta ja
laitoin sähköpostia aivan silmät ristissä ja väsyneenä. Minua myös
harmitti oma typeryyteni! Olen tämän reissun aikana jpo varannut yhden
hostellihuoneen väärälle päivälle, jättänyt ne kortit Hong Kongiin ja
nyt tämä! Kuinka sählä voi ihminen olla? Myös hostellimme työntekijä
soitti bussifirmaan, josta sanottiin, ettei kännykkä ole enää
bussissa, vaan joku on sen varmaan varastanut. Tässä kohtaa onnellinen
asia oli se, että How hostellimme oli täydellinen ja siellä pääsi
suihkuun. Vietimme päivän kaupungilla (josta kerron lisää
seuraavalla kerralla) ja kun tulimme takaisin, tapahtui ihme!
Bussikuski oli sittenkin löytänyt puhelimeni ja paluumatkallaan tuonut
kännykän Guilinin bussiasemalla, josta hostellimme työntekijä oli sen
hakenut. Miten voi edes olla mahdollista hukata jotain Kiinassa
linja-autoon ja saada se vielä takaisin? Mikä ihana maa tämä onkaan!

9.6.2011

Kiina se jaksaa yllättää, tai kiinalaiset. Eilen mun asunnossani
tehtiin remonttia ja tätä varten minulle oli kerrottu, että kaikki
arvotavarat kannattaa viedä pois siksi aikaa. No minäpä pakkasin
töihin mukaan passin, rahat ja tietokoneen, kaikki muut tavarat tungin
kaappeihin ja laatikoihin, etteivät olisi tiellä ja likaantuisi. Kun
tulin illalla kotiin löysin huoneeni lattiasta reiän, joka oli
ilmeisesti se mitä ne täällä olivat "remontoineet". En osaa yhtään
sanoa mikä tai mitä varten tuo reikä on, mutta sen sain. Illalla kun
aloin puhdistamaan meikkejä huomasin vanulappujeni hävinneen. On
totta, että nuo vanulaput olivat äärimmäisen söpöjä ja niissä oli
sydämiä ja kaikkea, mutta ei todellakaan ollut käynyt mielessä, että
ne täyttäisivät arvokkaan kriteerit, mutta niin ne olivat lähteneet
näiden remonttimiesten tai jonkun huoneessani mahdollisesti
vierailleen naapurin matkaan, toivottavasti tekevät hänet iloiseksi!

Kaupassa käynnit ovat edelleen myös aina silloin tällöin yllättäviä
reissuja. Eräs päivä oli tarkoituksenani ostaa deodoranttia läheisestä
"supermarketista", ensin kiersin ja kiersin kempparihyllyjä, kun en
voinut uskoa, ettei siellä myytäisi dödöä. No lopulta sen sitten
löysin ja nimenomaan sen. Siellä hyllyllä oli tasan yksi joku makean
hajuinen mansikka Fa ja siinä kaikki. Täällä monesti arvokkaampia
tavaroita, kuten kahvia on hyllyssä vain yksi kappale ja se on
kiinnitetty narulla hyllyyn ja saadakseen tuotteen pitää pyytää myyjää
hakemaan se takahuoneesta, mutta nyt en usko, että oli kyse tuosta,
vaan luulen, että tuo yksinäinen Fa oli todella kaupan ainut dödö
purkki! Joko kiinalaiset ovat kaikki käyneet hamstraamassa kaupan
tyhjäksi, tai tässä selitys siihen, miksi täällä väkijoukoissa usein
haisee pahalle.

Tänään myös yllätin itse itseni. Olin lounastauolla puistossa ja kun
oli aika lähteä takaisin, huomasin, että kello on vasta sen verran
mitä se on tauon alkaessa. No tästä hieman hämmentyneenä, katson
toista kelloa ja kyllä vain, lounastauko on juuri alkamaisillaan ja
minä olin jo ehtinyt tunnin verran siitä nauttia! Olin siis vahingossa
lähtenyt tunnin liian aikaisin tauolle (kertoo aika paljon meikäläisen
tämän hetkisestä harjoittelu motivaatiosta ja mahdollisesti myös
kellon lukutaidosta). Oudointa kuitenkin oli se, että kukaan
sairaalalla ei kommentoinut tätä asiaa mitenkään. He eivät kysyneet
missä olin tai miksi lähdin etukäteen, vaan olivat täysin niin kuin
mitään ei olisi tapahtunut. Nyt herää vain kysymys, kuinka paljon
olisi ollut mahdollista lintsata näiden kuukausien aikana kenenkään
siihen reagoimatta?

Viime viikonloppuna olin taas hummailemassa suomalaisessa seurassa.
Ilta oli mahtava! Olimme sellaisessa pienessä ranskalais baarissa ja
jossain kohtaa iltaa huomasin, että kaikki baarin asiakkaat olivat
tanssilattialla! Millon sitä on baarissa, jossa jokainen henkilökuntaa
myöten tanssii? Minä pääsin jopa La bamban pyörteisiin, erään
espanjalaisen viemänä, ei vaan tainneet minun lanteet ihan yhtä
notkeasti keikkua, mutta hauskaa oli!

Sunnuntaina oli sitten vuorossa maaseutumatka kiinalaisten kavereideni
kanssa. Kohteeksi paljastui laventeli pellot, jotka itse asiassa
sijaitsevat Pekingissä, eli ei ihan niin maaseudulla kun olin
ajatellut, mutta kuitenkin. Pelloille oli vajaan tunnin ajomatka ja
kun pääsimme perille, meille kerrottiin, että puisto on remontin
vuoksi suljettu. Tämä oli erityisesti kova pettymys ystävälleni,
keneltä oli juuri poistettu hammasraudat ja kuka olisi halunnut saada
itsestään kauniita kuvia. No ei auta itku markkinoilla, niin he
päättivät, että peltojen sijaan menemme tutustumaan Prinssi Gongin
taloon (joka on aivan Pekingin keskustassa). Rakennukset tuolla ovat
tyyliltään samanlaisia kuin täällä kaikki on (Kielletty kaupunki,
Kesäpalatsi, Lama temppeli), mutta erona moneen muuhun siellä ei ollut
valtavaa tungosta ja talon puutarha on uskomattoman kaunis, jopa
Pekingin mittakaavassa! Sisäänpääsyn hinnalla pääsi myös seuraamaan
näytöstä Pekingin oopperasta. Odotin, että tiedossa olisi samanlainen
show kuin minne sairaalan henkilökunta minut kerran vei, mutta sain
pettyä pahasti! Esitys kesti n. 5 minuuttia ja en enää edes pysty
muistamaan mitä se sisälsi, jotain aivan ö-luokan akrobatiaa ja
jonglööraysta kai. Mutta itse asiassa se oli niin surkea, että siitä
irtosi aika makeat naurut, että ei ihan turha keikka sekään! Tämän
jälkeen menimme vielä laulamaan karaokea. Vaikka minusta se on
edelleen hieman outoa maksaa siitä, että pääsee pieneen koppiin
laulamaan, tuntuu että täkäläiset todella rakastavat sitä ja pakko
myöntää, taaskin se oli ihan hauskaa!

Maanantai oli täällä vapaapäivä dragon boat festivaalin kunniaksi.
Olen kysynyt kaikilta, miten tätä juhlaa kuuluu juhlia ja ainut
vastaus jonka olen saanut, on että pitää syödä sellaisia bambun
lehteen käärittyjä sokeroituja riisikolmioita ja siinä kaikki. Minäkin
sain oman riisimöykkyni töistä ja näin kunnioitin juhlaa perinteisin
menoin. Olin myös maanantaina Love kama music- festivaaleilla, joka on
täällä vähemmän perinteistä. Festivaaleilla esiintyi niin kiinalaisia
kuin ulkomaisia esiintyjiäkin, tunnetuimpia ilmeisesti olivat Eels ja
Nouvelle Vague (itsehän en tuntenut kumpaakaan). Festarit
järjestettiin aivan Olympia puiston vieressä ja johtuen joko ihmisten
vähyydestä tai siitä, että he eivät olleet niin humalassa kuin
suomalaiset aina festareilla on, oli tuo järjestelyiltään miellyttävin
festari missä olen ikinä ollut! Huvittavia puoliakin siellä toki oli,
kuten aivan käsittämättömän vähiin vaatteisiin pukeutuneet "Kama
poliisit", ketkä kulkivat ympäri aluetta ja näyttivät hyvältä, mitään
muuta tarkoitusta heillä ollut! Ja kun sanon, että käsittämättömän
vähiin vaatteisiin, niin, ihan oikeasti! Oli siellä myös oikeita
poliisejakin tai vartijoita, en tiedä, ketkä kulkivat muodostelmassa
uniformut päällä ja pitivät huolen, ettei tunnelma ollut liian
radikaalia tai muuten puheet paheksuttavia.

4.6.2011

Harjoitteluni lähenee loppuaan ja täytyy sanoa, että odotan lomaa
malttamattomana! Näin loppua kohden olen myös alkanut potemaan jonkun
asteista koti-ikävää ja huomaan välillä olevani täydellisin
kyllästynyt tähän kulttuuriin mukautumiseen. Välillä tekisi mieli
kertoa jollekin kiinalaiselle suoraan kaikki mikä ärsyttää ja mikä
minun mielestäni pitäisi tehdä toisin! Olen kuitenkin vielä osannut
pitää hymyä huulilla ja mölyt mahassa. Kohta saankin äidin tänne
käymään ja Matin seuraksi loppumatkan ajaksi, eiköhän se sitten
helpota.

Viime viikolla pääsin vihdoin tutustumaan kiinalaisten suuren
rakkauteen karaokeen. Opettajani kutsui minut hänen mukaansa laulamaan
ja odotin, että menemme jonnekin baariin, mikä on täynnä humalaisia
kiinalaisia ketkä laulavat nuotin vierestä (niin kuin suomessa olisi),
mutta eipä mitään! Menimme ostoskeskukseen, jossa hissillä jonnekin
yläkerroksiin ja siellä sellaiseen steriiliin aulaan (vähän niin kuin
hotellin respaan). Aulassa maksoimme (opettajani maksoi), en tiedä
kuinka paljon, siitä että saamme tulla laulamaan. Tämän jälkeen meidät
saatettiin pieneen huoneeseen, jossa oli sohva, pöytä ja
karaokelaitteet. Hetken kuluttua huoneeseen tuotiin olutta ja pientä
naposteltavaa ja siellä me sitten lauloimme keskenämme. Se oli vähän
niin kuin singstaria meidän olohuoneessa, puitteet vain olivat hieman
hienommat. Todella outoa, mutta ihan hauskaa!

Olen myös päässyt tutustumaan dumblingsien teon saloihin. Vierailin
opettajani kotona, jossa hänen vaimonsa ja taloudenhoitaja opettivat
minua kuinka dumblings taikina, täyte ja kokoaminen tehdään. Opin
tekemään kolmen mallisia möykkyjä ja täyte ja taikinakin varmaan
sujuisivat, mutta se miten kiinalaiset kaulivat ja pyörittävät
taikinaa samanaikaisesti, oli kyllä täysin mahdotonta! (Kun kotiin
paluun aika koittaa aion ehdottomasti jatkaa harjoittelua, joten ehkä
jonain päivänä meillä vietetään kiinalaista iltaa syöden itse tehtyjä
dumblingseja!) Oli kyllä hauska seurata kuinka nuo naiset häärivät
keittiössä, kun suomessa käytetään vispilää ja jos jonkunlaista
kihvilää, niin täällä kaikki tehtiin puikoilla, niin vatkaaminen,
vaivaaminen kuin sekoittaminenkin, ihmeellistä! Koko illan nautin
suuresta vieraanvaraisuudesta, sain lahjoja, ruokaa tyrkytettiin koko
ajan ja perheen vanhempi poika (10v) oli hurmaava keskustelija, mikä
hämmensi minut täysin. Kuka suomalaispoika osaa kymmenvuotiaana
kysellä kohteliaasti "Miten olet viihtynyt? Kaipaatko kotiin?" ja
vielä englanniksi? Illan päätteeksi minut vietiin kampaajalle, koska
olin aiemmin viikolla puhunut, että minun pitäisi etsiä itselleni
kohtuuhintainen kampaaja. Kampaamo oli pieni hieman nuhruinen huone ja
tunnelmaltaan hyvin olohuonetyyppinen. Lähistön asukkaat kävivät
siellä vaihtamassa kuulumisia iltakävelynsä lomassa. Hiusteni
tasaaminen maksoi 20yania (eli n. 3e), suomessa kampaajani olisi
tehnyt saman 30eurolla. Varmasti tämä mies ei ollut taitavin
kohtaamani kampaaja, mutta pakko sanoa, että hintalaatusuhteeltaan
ehdottomasti paras!

Eikä "oikeat Kiina kokemukseni" tähän lopu, vaan pääsin myös
vierailemaan paikallisessa yliopistossa. Yliopisto on melko pieni,
jossa voi opiskella kiinalaista lääketiedettä. Osallistuin yhdelle
luennolle, josta en ymmärtänyt mitään, koska se pidettiin kiinaksi,
jotain anatomiaan liittyvää se oli (olisi ehkä ollut ihan hyödyllistä
meikäläisenkin ymmärtää, mutta…). Opetusrakennus oli todella karu.
Lattiat oli pelkkää betonia (mihin olisi varmaan pitänyt jo tottua
tähän mennessä, mutta en vaan ole!), ikkunoissa kalterit ja pulpetit
ja tuolit pultattuna lattiaan, ei voinut välttyä ajatukselta, että
onko sitä koulussa vai vankilassa. Taas sitä huomasi ajattelevansa,
että kuinka kaikki hyvä suomessa on todellakin niin itsestään selvää!
Luennon aikana seurailin opiskelijoita, joka oli varsin hauskaa!
Sieltä löytyi heti, ne ahkerat ketkä viittaavat koko ajan ja nauravat
opettajan vitseille, kuin ne nenänkaivajatkin. Suosikkini olivat
kuitenkin eräs pariskunta, ketkä istuivat vierekkäin ja poika olisi
koko ajan halunnut koskettaa tyttöä jotenkin, pitää kädestä kiinni,
ottaa tytön kainaloon, tyttö taas vaivautuneena kiemurteli pojan
otteesta irti ja tätä näytelmää he pitivät yllä, koko puolentoista
tunnin ajan. Kuulinpa jossain kohtaa pojan kuiskaavan tytön korvaan "I
love you forever, I love you forever." kateellisena mietin, että ei
vaan ikinä meidän luokalla ole tuollaista romantiikkaa ja tunteiden
paloa! Kyllä minäkin jaksaisin olla anatomian tunneilla hereillä, jos
joku samalla kuiskisi rakkauden tunnustuksia minun korvaani! Se, että
oppisiko sitä yhtään enempää onkin toinen juttu. Tunnin loputtua
kaikki opiskelijat sitten piirittivät minut ja kyselivät nämä
peruskysymykset, että mistä olen ja onko kiinalainen ruoka hyvää,
olenko ollut siellä ja täällä ja sainpa yhden treffikutsunkin, josta
kyllä aika häkeltyneenä kieltäydyin. Mielikuva siitä, että kiinalaiset
ovat jotenkin pidättäytyneitä, on kyllä murskattu täydellisesti! En
ole koskaan tavannut suorempia ihmisiä missään, tai ehkä he ovat
suoria tietyissä asioissa ja tietyissä eivät, mutta useimmiten he
saavat minut hämilleni nimenomaan suoruudellaan.

Nähtävyyksiäkin olen käynyt katsomassa. Vierailin viimein
kesäpalatsissa. En tiedä johtuuko se siitä, että on nähnyt jo niin
paljon, vai mistä, mutta se ei tehnyt vaikutusta. Kesäpalatsi on
enneminkin kaunis puisto kuin palatsi. Kauniita puistoja Peking on
kuitenkin pullollaan ja se mikä muissa on parempaa kuin tuolla, on se,
etteivät ne ole niin ruuhkaisia. Totta on, että kesäpalatsi on kaunis
ja siellä oleva järvi/lampi on upea, mutta jostain syystä se ei nyt
vienyt minun sydäntäni mennessään.

Eräs suomalainen tuttavani saapui myös viime viikolla Pekingiin, joka
on ollut minun kannaltani mahtavaa! Pääsin hänen mukanaan baarin
nimeltä 2 kollegas syntymäpäiväjuhlille. Tuo baari on vanhassa drive
in teatterissa ja sisätilat siellä olivat aika samanhenkiset kuin
Tavastialla, mutta siellä oli valtava terassi, jossa ihmiset
pääsääntöisesti hengasivat. Illan aikana soitti useampia bändejä,
joita en juurikaan seurannut, sen sijaan nautin, oi niin ihanasta
lämpimästä yöstä ja tapasin valtavan määrän suomalaisia! Oli todella
outoa ja hämmentävää puhua yhtäkkiä suomea ja tajuta, etten minä
olekaan ainut suomalainen täällä. Tuolta suuntasimme sitten
Sanlituniin (joka on Pekingin ekspattien mekka) katsomaan
Mestarienliigan loppuottelua. Vaikka koko ilta ja yö oli oikein
hauska, niin parasta oli kuitenkin pelin jälkeen mennä baarin
terassille ja huomata, että aurinko paistaa taas, ilma on edelleen
ihanan lämmin ja tilata aamiaista! En tiedä olenko koskaan aiemmin
syönyt baarissa aamiaista, mutta pakko myöntää, että se on aika
loistava tapa päättää juhlayö!

Olen myös kokenut viimeviikon aikana muutaman aika hämmentävän
ruokakokemuksen. Ensimmäinen oli kun menin lähistölleni avattuun
länsimaalaiseen ravintolaan ja tilasin siellä kreikkalaisensalaatin.
Olin aivan käsittämättömän iloinen kun huomasin tuon aarteen listalla!
Feta, joka on yksi perusraaka-aineeni suomessa, oli saapunut
Pekingiin! No kun salaattini saapui, oli siinä suunnilleen kaikki
oleelliset komponentit ja vaikka täällä on jo tottunut, että
länsimaalainen ruoka voi olla vähän mitä sattuu, tämä annos yllätti
täysin. He olivat pursottaneet salaatin päälle valtavan keon
kermavaahtoa ja vielä äärettömän makeaa kermavaahtoa! Tällä kertaa en
kyllä pystynyt ymmärtämään heidän ajatustaan ollenkaan! No onneksi
tuon kerman sai nosteltua pois ja salaatti oli ihan okei, mutta
kermavaahtoa fetasalaatissa, miksi? No taisi olla seuraava päivä kun
menin kiinalaiseen ravintolaan syömään dumblingseja ja tilasin
lisukkeeksi friteerattua maissia (tai ainakin uskon, että ne olivat
friteerattuja). No sainkin aikamoisen keon suolaisia ja rasvaisia,
todella maukkaita maissin jyviä, jonka päälle oli ripoteltu
nonparelleja! Kyllä vain, punaisia, sinisiä ja keltaisia nonparelleja,
kuin mokkapalojen päällä konsanaan! Ehkä minun on aika alkaa tutkia
tätä suolaisen ja makean liittoa uudelleen ja kermavaahto fetan kanssa
voi toimia! Odottakaapa vain kaverit kun seuraavan kerran meillä
tarjotaan jotain sapuskaa, se voi olla mitä vaan! Silmäni ovat
avautuneet!