tehtiin remonttia ja tätä varten minulle oli kerrottu, että kaikki
arvotavarat kannattaa viedä pois siksi aikaa. No minäpä pakkasin
töihin mukaan passin, rahat ja tietokoneen, kaikki muut tavarat tungin
kaappeihin ja laatikoihin, etteivät olisi tiellä ja likaantuisi. Kun
tulin illalla kotiin löysin huoneeni lattiasta reiän, joka oli
ilmeisesti se mitä ne täällä olivat "remontoineet". En osaa yhtään
sanoa mikä tai mitä varten tuo reikä on, mutta sen sain. Illalla kun
aloin puhdistamaan meikkejä huomasin vanulappujeni hävinneen. On
totta, että nuo vanulaput olivat äärimmäisen söpöjä ja niissä oli
sydämiä ja kaikkea, mutta ei todellakaan ollut käynyt mielessä, että
ne täyttäisivät arvokkaan kriteerit, mutta niin ne olivat lähteneet
näiden remonttimiesten tai jonkun huoneessani mahdollisesti
vierailleen naapurin matkaan, toivottavasti tekevät hänet iloiseksi!
Kaupassa käynnit ovat edelleen myös aina silloin tällöin yllättäviä
reissuja. Eräs päivä oli tarkoituksenani ostaa deodoranttia läheisestä
"supermarketista", ensin kiersin ja kiersin kempparihyllyjä, kun en
voinut uskoa, ettei siellä myytäisi dödöä. No lopulta sen sitten
löysin ja nimenomaan sen. Siellä hyllyllä oli tasan yksi joku makean
hajuinen mansikka Fa ja siinä kaikki. Täällä monesti arvokkaampia
tavaroita, kuten kahvia on hyllyssä vain yksi kappale ja se on
kiinnitetty narulla hyllyyn ja saadakseen tuotteen pitää pyytää myyjää
hakemaan se takahuoneesta, mutta nyt en usko, että oli kyse tuosta,
vaan luulen, että tuo yksinäinen Fa oli todella kaupan ainut dödö
purkki! Joko kiinalaiset ovat kaikki käyneet hamstraamassa kaupan
tyhjäksi, tai tässä selitys siihen, miksi täällä väkijoukoissa usein
haisee pahalle.
Tänään myös yllätin itse itseni. Olin lounastauolla puistossa ja kun
oli aika lähteä takaisin, huomasin, että kello on vasta sen verran
mitä se on tauon alkaessa. No tästä hieman hämmentyneenä, katson
toista kelloa ja kyllä vain, lounastauko on juuri alkamaisillaan ja
minä olin jo ehtinyt tunnin verran siitä nauttia! Olin siis vahingossa
lähtenyt tunnin liian aikaisin tauolle (kertoo aika paljon meikäläisen
tämän hetkisestä harjoittelu motivaatiosta ja mahdollisesti myös
kellon lukutaidosta). Oudointa kuitenkin oli se, että kukaan
sairaalalla ei kommentoinut tätä asiaa mitenkään. He eivät kysyneet
missä olin tai miksi lähdin etukäteen, vaan olivat täysin niin kuin
mitään ei olisi tapahtunut. Nyt herää vain kysymys, kuinka paljon
olisi ollut mahdollista lintsata näiden kuukausien aikana kenenkään
siihen reagoimatta?
Viime viikonloppuna olin taas hummailemassa suomalaisessa seurassa.
Ilta oli mahtava! Olimme sellaisessa pienessä ranskalais baarissa ja
jossain kohtaa iltaa huomasin, että kaikki baarin asiakkaat olivat
tanssilattialla! Millon sitä on baarissa, jossa jokainen henkilökuntaa
myöten tanssii? Minä pääsin jopa La bamban pyörteisiin, erään
espanjalaisen viemänä, ei vaan tainneet minun lanteet ihan yhtä
notkeasti keikkua, mutta hauskaa oli!
Sunnuntaina oli sitten vuorossa maaseutumatka kiinalaisten kavereideni
kanssa. Kohteeksi paljastui laventeli pellot, jotka itse asiassa
sijaitsevat Pekingissä, eli ei ihan niin maaseudulla kun olin
ajatellut, mutta kuitenkin. Pelloille oli vajaan tunnin ajomatka ja
kun pääsimme perille, meille kerrottiin, että puisto on remontin
vuoksi suljettu. Tämä oli erityisesti kova pettymys ystävälleni,
keneltä oli juuri poistettu hammasraudat ja kuka olisi halunnut saada
itsestään kauniita kuvia. No ei auta itku markkinoilla, niin he
päättivät, että peltojen sijaan menemme tutustumaan Prinssi Gongin
taloon (joka on aivan Pekingin keskustassa). Rakennukset tuolla ovat
tyyliltään samanlaisia kuin täällä kaikki on (Kielletty kaupunki,
Kesäpalatsi, Lama temppeli), mutta erona moneen muuhun siellä ei ollut
valtavaa tungosta ja talon puutarha on uskomattoman kaunis, jopa
Pekingin mittakaavassa! Sisäänpääsyn hinnalla pääsi myös seuraamaan
näytöstä Pekingin oopperasta. Odotin, että tiedossa olisi samanlainen
show kuin minne sairaalan henkilökunta minut kerran vei, mutta sain
pettyä pahasti! Esitys kesti n. 5 minuuttia ja en enää edes pysty
muistamaan mitä se sisälsi, jotain aivan ö-luokan akrobatiaa ja
jonglööraysta kai. Mutta itse asiassa se oli niin surkea, että siitä
irtosi aika makeat naurut, että ei ihan turha keikka sekään! Tämän
jälkeen menimme vielä laulamaan karaokea. Vaikka minusta se on
edelleen hieman outoa maksaa siitä, että pääsee pieneen koppiin
laulamaan, tuntuu että täkäläiset todella rakastavat sitä ja pakko
myöntää, taaskin se oli ihan hauskaa!
Maanantai oli täällä vapaapäivä dragon boat festivaalin kunniaksi.
Olen kysynyt kaikilta, miten tätä juhlaa kuuluu juhlia ja ainut
vastaus jonka olen saanut, on että pitää syödä sellaisia bambun
lehteen käärittyjä sokeroituja riisikolmioita ja siinä kaikki. Minäkin
sain oman riisimöykkyni töistä ja näin kunnioitin juhlaa perinteisin
menoin. Olin myös maanantaina Love kama music- festivaaleilla, joka on
täällä vähemmän perinteistä. Festivaaleilla esiintyi niin kiinalaisia
kuin ulkomaisia esiintyjiäkin, tunnetuimpia ilmeisesti olivat Eels ja
Nouvelle Vague (itsehän en tuntenut kumpaakaan). Festarit
järjestettiin aivan Olympia puiston vieressä ja johtuen joko ihmisten
vähyydestä tai siitä, että he eivät olleet niin humalassa kuin
suomalaiset aina festareilla on, oli tuo järjestelyiltään miellyttävin
festari missä olen ikinä ollut! Huvittavia puoliakin siellä toki oli,
kuten aivan käsittämättömän vähiin vaatteisiin pukeutuneet "Kama
poliisit", ketkä kulkivat ympäri aluetta ja näyttivät hyvältä, mitään
muuta tarkoitusta heillä ollut! Ja kun sanon, että käsittämättömän
vähiin vaatteisiin, niin, ihan oikeasti! Oli siellä myös oikeita
poliisejakin tai vartijoita, en tiedä, ketkä kulkivat muodostelmassa
uniformut päällä ja pitivät huolen, ettei tunnelma ollut liian
radikaalia tai muuten puheet paheksuttavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti