malttamattomana! Näin loppua kohden olen myös alkanut potemaan jonkun
asteista koti-ikävää ja huomaan välillä olevani täydellisin
kyllästynyt tähän kulttuuriin mukautumiseen. Välillä tekisi mieli
kertoa jollekin kiinalaiselle suoraan kaikki mikä ärsyttää ja mikä
minun mielestäni pitäisi tehdä toisin! Olen kuitenkin vielä osannut
pitää hymyä huulilla ja mölyt mahassa. Kohta saankin äidin tänne
käymään ja Matin seuraksi loppumatkan ajaksi, eiköhän se sitten
helpota.
Viime viikolla pääsin vihdoin tutustumaan kiinalaisten suuren
rakkauteen karaokeen. Opettajani kutsui minut hänen mukaansa laulamaan
ja odotin, että menemme jonnekin baariin, mikä on täynnä humalaisia
kiinalaisia ketkä laulavat nuotin vierestä (niin kuin suomessa olisi),
mutta eipä mitään! Menimme ostoskeskukseen, jossa hissillä jonnekin
yläkerroksiin ja siellä sellaiseen steriiliin aulaan (vähän niin kuin
hotellin respaan). Aulassa maksoimme (opettajani maksoi), en tiedä
kuinka paljon, siitä että saamme tulla laulamaan. Tämän jälkeen meidät
saatettiin pieneen huoneeseen, jossa oli sohva, pöytä ja
karaokelaitteet. Hetken kuluttua huoneeseen tuotiin olutta ja pientä
naposteltavaa ja siellä me sitten lauloimme keskenämme. Se oli vähän
niin kuin singstaria meidän olohuoneessa, puitteet vain olivat hieman
hienommat. Todella outoa, mutta ihan hauskaa!
Olen myös päässyt tutustumaan dumblingsien teon saloihin. Vierailin
opettajani kotona, jossa hänen vaimonsa ja taloudenhoitaja opettivat
minua kuinka dumblings taikina, täyte ja kokoaminen tehdään. Opin
tekemään kolmen mallisia möykkyjä ja täyte ja taikinakin varmaan
sujuisivat, mutta se miten kiinalaiset kaulivat ja pyörittävät
taikinaa samanaikaisesti, oli kyllä täysin mahdotonta! (Kun kotiin
paluun aika koittaa aion ehdottomasti jatkaa harjoittelua, joten ehkä
jonain päivänä meillä vietetään kiinalaista iltaa syöden itse tehtyjä
dumblingseja!) Oli kyllä hauska seurata kuinka nuo naiset häärivät
keittiössä, kun suomessa käytetään vispilää ja jos jonkunlaista
kihvilää, niin täällä kaikki tehtiin puikoilla, niin vatkaaminen,
vaivaaminen kuin sekoittaminenkin, ihmeellistä! Koko illan nautin
suuresta vieraanvaraisuudesta, sain lahjoja, ruokaa tyrkytettiin koko
ajan ja perheen vanhempi poika (10v) oli hurmaava keskustelija, mikä
hämmensi minut täysin. Kuka suomalaispoika osaa kymmenvuotiaana
kysellä kohteliaasti "Miten olet viihtynyt? Kaipaatko kotiin?" ja
vielä englanniksi? Illan päätteeksi minut vietiin kampaajalle, koska
olin aiemmin viikolla puhunut, että minun pitäisi etsiä itselleni
kohtuuhintainen kampaaja. Kampaamo oli pieni hieman nuhruinen huone ja
tunnelmaltaan hyvin olohuonetyyppinen. Lähistön asukkaat kävivät
siellä vaihtamassa kuulumisia iltakävelynsä lomassa. Hiusteni
tasaaminen maksoi 20yania (eli n. 3e), suomessa kampaajani olisi
tehnyt saman 30eurolla. Varmasti tämä mies ei ollut taitavin
kohtaamani kampaaja, mutta pakko sanoa, että hintalaatusuhteeltaan
ehdottomasti paras!
Eikä "oikeat Kiina kokemukseni" tähän lopu, vaan pääsin myös
vierailemaan paikallisessa yliopistossa. Yliopisto on melko pieni,
jossa voi opiskella kiinalaista lääketiedettä. Osallistuin yhdelle
luennolle, josta en ymmärtänyt mitään, koska se pidettiin kiinaksi,
jotain anatomiaan liittyvää se oli (olisi ehkä ollut ihan hyödyllistä
meikäläisenkin ymmärtää, mutta…). Opetusrakennus oli todella karu.
Lattiat oli pelkkää betonia (mihin olisi varmaan pitänyt jo tottua
tähän mennessä, mutta en vaan ole!), ikkunoissa kalterit ja pulpetit
ja tuolit pultattuna lattiaan, ei voinut välttyä ajatukselta, että
onko sitä koulussa vai vankilassa. Taas sitä huomasi ajattelevansa,
että kuinka kaikki hyvä suomessa on todellakin niin itsestään selvää!
Luennon aikana seurailin opiskelijoita, joka oli varsin hauskaa!
Sieltä löytyi heti, ne ahkerat ketkä viittaavat koko ajan ja nauravat
opettajan vitseille, kuin ne nenänkaivajatkin. Suosikkini olivat
kuitenkin eräs pariskunta, ketkä istuivat vierekkäin ja poika olisi
koko ajan halunnut koskettaa tyttöä jotenkin, pitää kädestä kiinni,
ottaa tytön kainaloon, tyttö taas vaivautuneena kiemurteli pojan
otteesta irti ja tätä näytelmää he pitivät yllä, koko puolentoista
tunnin ajan. Kuulinpa jossain kohtaa pojan kuiskaavan tytön korvaan "I
love you forever, I love you forever." kateellisena mietin, että ei
vaan ikinä meidän luokalla ole tuollaista romantiikkaa ja tunteiden
paloa! Kyllä minäkin jaksaisin olla anatomian tunneilla hereillä, jos
joku samalla kuiskisi rakkauden tunnustuksia minun korvaani! Se, että
oppisiko sitä yhtään enempää onkin toinen juttu. Tunnin loputtua
kaikki opiskelijat sitten piirittivät minut ja kyselivät nämä
peruskysymykset, että mistä olen ja onko kiinalainen ruoka hyvää,
olenko ollut siellä ja täällä ja sainpa yhden treffikutsunkin, josta
kyllä aika häkeltyneenä kieltäydyin. Mielikuva siitä, että kiinalaiset
ovat jotenkin pidättäytyneitä, on kyllä murskattu täydellisesti! En
ole koskaan tavannut suorempia ihmisiä missään, tai ehkä he ovat
suoria tietyissä asioissa ja tietyissä eivät, mutta useimmiten he
saavat minut hämilleni nimenomaan suoruudellaan.
Nähtävyyksiäkin olen käynyt katsomassa. Vierailin viimein
kesäpalatsissa. En tiedä johtuuko se siitä, että on nähnyt jo niin
paljon, vai mistä, mutta se ei tehnyt vaikutusta. Kesäpalatsi on
enneminkin kaunis puisto kuin palatsi. Kauniita puistoja Peking on
kuitenkin pullollaan ja se mikä muissa on parempaa kuin tuolla, on se,
etteivät ne ole niin ruuhkaisia. Totta on, että kesäpalatsi on kaunis
ja siellä oleva järvi/lampi on upea, mutta jostain syystä se ei nyt
vienyt minun sydäntäni mennessään.
Eräs suomalainen tuttavani saapui myös viime viikolla Pekingiin, joka
on ollut minun kannaltani mahtavaa! Pääsin hänen mukanaan baarin
nimeltä 2 kollegas syntymäpäiväjuhlille. Tuo baari on vanhassa drive
in teatterissa ja sisätilat siellä olivat aika samanhenkiset kuin
Tavastialla, mutta siellä oli valtava terassi, jossa ihmiset
pääsääntöisesti hengasivat. Illan aikana soitti useampia bändejä,
joita en juurikaan seurannut, sen sijaan nautin, oi niin ihanasta
lämpimästä yöstä ja tapasin valtavan määrän suomalaisia! Oli todella
outoa ja hämmentävää puhua yhtäkkiä suomea ja tajuta, etten minä
olekaan ainut suomalainen täällä. Tuolta suuntasimme sitten
Sanlituniin (joka on Pekingin ekspattien mekka) katsomaan
Mestarienliigan loppuottelua. Vaikka koko ilta ja yö oli oikein
hauska, niin parasta oli kuitenkin pelin jälkeen mennä baarin
terassille ja huomata, että aurinko paistaa taas, ilma on edelleen
ihanan lämmin ja tilata aamiaista! En tiedä olenko koskaan aiemmin
syönyt baarissa aamiaista, mutta pakko myöntää, että se on aika
loistava tapa päättää juhlayö!
Olen myös kokenut viimeviikon aikana muutaman aika hämmentävän
ruokakokemuksen. Ensimmäinen oli kun menin lähistölleni avattuun
länsimaalaiseen ravintolaan ja tilasin siellä kreikkalaisensalaatin.
Olin aivan käsittämättömän iloinen kun huomasin tuon aarteen listalla!
Feta, joka on yksi perusraaka-aineeni suomessa, oli saapunut
Pekingiin! No kun salaattini saapui, oli siinä suunnilleen kaikki
oleelliset komponentit ja vaikka täällä on jo tottunut, että
länsimaalainen ruoka voi olla vähän mitä sattuu, tämä annos yllätti
täysin. He olivat pursottaneet salaatin päälle valtavan keon
kermavaahtoa ja vielä äärettömän makeaa kermavaahtoa! Tällä kertaa en
kyllä pystynyt ymmärtämään heidän ajatustaan ollenkaan! No onneksi
tuon kerman sai nosteltua pois ja salaatti oli ihan okei, mutta
kermavaahtoa fetasalaatissa, miksi? No taisi olla seuraava päivä kun
menin kiinalaiseen ravintolaan syömään dumblingseja ja tilasin
lisukkeeksi friteerattua maissia (tai ainakin uskon, että ne olivat
friteerattuja). No sainkin aikamoisen keon suolaisia ja rasvaisia,
todella maukkaita maissin jyviä, jonka päälle oli ripoteltu
nonparelleja! Kyllä vain, punaisia, sinisiä ja keltaisia nonparelleja,
kuin mokkapalojen päällä konsanaan! Ehkä minun on aika alkaa tutkia
tätä suolaisen ja makean liittoa uudelleen ja kermavaahto fetan kanssa
voi toimia! Odottakaapa vain kaverit kun seuraavan kerran meillä
tarjotaan jotain sapuskaa, se voi olla mitä vaan! Silmäni ovat
avautuneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti