Peking – Hong Kong – Guilin (Kiinassa jälleen)

Ihmeellisiä ja ihania ja sitten myös vähemmän ihania asioita on
tapahtunut viime kirjoittamisen jälkeen. Kovasti oon tuntenut pahaa
omaatuntoa siitä, etten ole aiemmin tänne mitään päivittänyt, mutta
selitykseni on hyvä, äiti saapui kaupunkiin ja sitten Matti ja sitten
alkoi seikkailu, eikä yksinkertaisesti ole ollut aikaa istua ja
kirjoittaa, mutta nyt saatte kuulla kaiken!

Äidin kanssa yövyimme Peking International Youth hostellissa, jota voi
suositella lämpimästi kaikille ketkä eivät ole aivan pienimmällä
mahdollisella budjetilla liikkeellä, mutta eivät myöskään halua
hotelliin. Tuo hostelli oli kuin pieni paratiisi keskellä Pekingiä,
aivan Kielletyn kaupungin vieressä, heillä oli upea sisäpiha jossa
linnut lauloi ja autojen ääniä ei kuulunut ja huoneet olivat aivan
hotelli tasoa, myös henkilökunta oli äärimmäisen mukavaa ja puhui
hyvää englantia. Kävimme äidin kanssa nauttimassa kiinalaisesta
sambasta Mao klubilla, joka oli aika hauska ja taas erilainen kokemus
Pekingissä. Kävimme myös tutustumassa 798 taide alueeseen, joka on
mahtava! Alue on kuulemma rakennettu vanhan asetehtaan alueelle ja
siellä oli valtavasti gallerioita ja niiden lisäksi ravintoloita ja
kauppoja. Hinnat olivat turistilisällä varustettuja, mutta toisaalta
galleriat olivat ilmaisia ja todella hyviä ja erilaisia! Muutenkin
koko alueella oli todella hyvä tunnelma ja me vietimmekin siellä koko
päivän näkemättä silti suurinta osaa gallerioista.

Viime viikolla loppui myös minun harjoitteluni sairaalassa. Viimeinen
päivä oli aika kummallinen kokemus. Henkilökunta jakoi minulle
matkustusvinkkejä, kuten, että Hong Kongissa kannattaa mennä Disney
Landiin. Sain myös käsittämättömän hyvän todistuksen ja lopulta kun
lähdönhetki koitti, herkistyi opettajani melkein kyyneliin, olin
itsekin hieman pala kurkussa ja kun en tiennyt onko sopivaa halata,
niin tuntui, että keinot hyvästellä ovat aika vähissä. Opettajani
kuitenkin ratkaisi tilanteen kiinalaisittain varmalla tavalla, aloimme
ottamaan kuvia! Noita pönötyskuvia räpsiessä, sitten pahin haikeus
häipyi ja pystyin lähtemään sairaalasta hymyissä suin, vaikka olin jo
lomaa kaivannut, taitaa kuitenkin hieman myös tulla ikävä takaisin.

Matin kanssa muutimme viikonlopuksi melko edulliseen Nine Dragons
hostelliin, joka oli hyvä, muttei mitenkään ihmeellinen, itse asiassa
tunnelma siellä oli kuin halvassa hotellissa, ei tietoakaan hyvän
hostellin kodikkuudesta. Me vietimme Peking viikonloppumme ensimmäisen
päivän pyöräilemällä Taivaan temppeliin. Ilma oli todella kuuma ja
hiostava ja vei ison osan nautinnosta, mutta itse Temppeli oli kaunis
ja puistoalue siellä mukava. Siellä vierähti päivä istuskellen
nurmikoilla ja vaellellen aluetta ympäri. Toisen päivän vietimme
kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka piti olla minun ensimmäinen
kohteeni kun saavun Pekingiin, mutta joka oli jostain syystä kuitenkin
jäänyt näkemättä. Puutarha oli valtava (niin kuin kaikki Kiinassa) ja
siellä sai kulkea melko rauhassa. Parasta siellä kuitenkin oli
kasvihuone, jossa oli niin sademetsähuone kuin aavikkohuonekin. Tuo
kasvihuone oli todella iso ja siellä oli toinen toistaan upeampia
kasveja, näkipä siellä tyranno saurus rexinkin ja papukaijoja, sekä
terrakotta sotilaiden armeijan!

Maanantaina sitten hyppäsimme junaan, kohti Hong Kongia, ensin toki
meinasimme myöhästyä junasta kun emme löytäneet lähtölaituria, mutta
kun viimein junaan pääsimme, oli matka oikein mukava! Juna oli todella
siisti ja olimme saaneet kaksi yläpetiä, mikä tarkoitti melkein kuin
omaa pikku huonetta. Minulla meni matka (23h) suurimmaksi osaksi
nukkuessa. Loppumatkasta näimme jo todella kauniita maisemia ja
maaseutua ja palmuja ja kaikkea sellaista mitä tältä matkalta
odottanut! Hong Kongista olimme varanneet Taiwan Hong Kong hostellin
Chung king mansionsista, josta ensimmäisen yön jälkeen löytyi luteita!
Paikka oli muutenkin hyvin vastenmielinen ja henkilökunta inhottavaa.
Ärsyttävintä koko jutussa oli, että kun valitimme luteista ja pyysimme
uutta huonetta, he lupasivat kyllä uuden huoneen, joka osoittautui
ikkunattomaksi kahden neliön vankilakopiksi. He myös sanoivat, että he
olivat käyneet katsomassa huoneemme eivätkä löytäneet sieltä mitään ja
he olivat antaneet sen jo seuraaville. Minä olisin voinut ymmärtää
sen, että luteita tulee ja sille ei ehkä aina voi mitään, mutta se jo
menee yli hilseen, että sitten kun niitä on, niin niille ei tehdä
mitään! No me päätimme äänestää jaloillamme ja muutimme naapuri taloon
Mirador mansioiniin, joka oli aavistuksen verran mukavampi talo ja
hostellimme Cosmic hostel omasi sentään mukavan henkilökunnan ja oli
puhtaampi, vaikkei sekään kyllä mitenkään mukava paikka ollut, mutta
luulenpa, että Hong Kongista ei halvalla hyvää saa.

Ensimmäisen päivän Honkkarissa vietimme vaellellen Kowloonin saarella
ja sieltä löytyikin mukava rantabulevardi, jossa oli myös oma pätkänsä
omistettu kiinalaisille filmitähdille. Löysimme Jackie Chanin ja
kumppaneiden tähdet ja otimme typeriä turisti kuvia toisistamme,
hauskaa! Satuimme myös sattumalta oikeaan aikaan seuraamaan suurta
valo sinfoniaa, jossa pilvenpiirtäjiä valaistaan musiikin tahtiin.
Olimme lukeneet tuosta showsta ja täytyy sanoa, ettei se oikein ollut
minkään veroinen, itse näkymät illalla Kowloonista Hong Kongin
saarelle, kyllä olivat henkeä salpaavat. Seuraavana päivänä meillä
oli ohjelmassa uuden viisumin anominen minulle, joka oli yllättävän
helppoa. Toki mukana oli jotain typerää kiinalaista byrokratiaa,
kuten, että anomus kaavakkeeseen täytyy kirjoittaa tuleva matkareitti
osoitteineen. Kun kerroimme, ettemme me vielä tiedä tulevaa
reittiämme, saatikka missä yövymme, totesi virkailija, mutta kun
virkailijat vaativat sitä. No eihän siinä muuta auttanut kun ottaa
Lonely Planetista muutaman hostellin osoitteet ja kirjoittaa ne tuohon
lappuun, typerää ja täysin turhaa, mutta se kelpasi heille ja se
riitti minulle. Muuten vietimme tuon päivän etsien hyvää ravintolaa ja
pakoilemalla sadetta. Tuo hyvän ravintolan metsästys osoittautui
lopulta mahdottomaksi, emmekä sellaista löytäneet niiden neljän päivän
aikana minkä Hong Kongissa olimme.

Seuraavana päivänä lähdimme Lantaun saarelle katsomaan maailman
suurinta pronssista Buddhaa ja olihan se suuri ja hieno! Tuolla myös
söimme luostarin tarjoamaa ruokaa, joka oli pettymys. Olin odottanut
terveellistä ja puhtaista mauista koostuvaa ateriaa, joka avaisi
silmäni terveellisyyden tielle, mutta ei, ruoka oli vain mautonta!
Itse Lantaun saari on todella kaunis ja rehevä ja oli jotenkin hullua,
että aivan pilvenpiirtäjien vieressä on tuollainen paikka, jossa
lehmät kulkevat vapaana ja silmänkantamattomiin on joko metsää tai
merta. Lantaulta jatkoimme turistimatkaamme Hong Kongin puolelle ja
kävimme tutustumassa Sohon kaupungin osaan, sekä otimme ratikan
Victoria Peakille. Tuo Peak tram, on varmasti Hong Kongin suurin
nähtävyys ja se oli aika hauska. Ratikka tuntui uhmaavan kaikkia
painovoiman lakeja kiivetessään ylös vuoren rinnettä. Ylhäällä
vuorelta oli mahtavat näkymät Hong Kongiin Ja Kowlooniin!
Perjantaina saimme viisumini takaisin ja lähdimme kohti Guilinia.
Olimme molemmat tyytyväisiä, että pääsimme vihdoin pois Hong Kongista.
Kaupunki itsessään oli kauniimpi kuin olin aiemmin kuvitellut, mutta
budjetti matkailijan on siitä melko hankala nauttia. Meidän siellä
oloamme varjosti myös huonot ilmat, joka päivä oli jonkunlainen
taifuuni varoitus yllä ja keskiviikkona satoi aivan mielettömästi koko
ajan. Myös tuo ensimmäinen lude hostelli vaikutti loppuajan
tunnelmiin. Hong Kongista täytyy myös mainita, että ostin muutamia
kortteja eräästä taide kaupasta ja kirjoitinkin ne osoitteita myöten
valmiiksi, mutta unohdin ne hostelliin, joten jos Anja, Oona tai Laura
ja Heimo saa kortin Honkkarista, niin kertokaa, koska sitten sieltäkin
löytyy joku ystävällinen sielu, kuka on halunnut tehdä pienen
matkaajan iloiseksi!

Tänään siis saavuimme Guiliniin. Tulimme tänne yöbussilla, joka oli
myös äärimmäisen positiivinen kokemus. Minä en malttanut nukkua
ollenkaan, vaan valvoin alapetilläni makoillen ja maisemia ihaillen!
Ohitimme kauniita karstivuoria, uskomattoman kauniita rakennuksia ja
käsittämättömän pikku Hollannin keskellä Kiinaa. Olimme perillä viiden
aikaa aamulla ja koska en ollut nukkunut yhtään, olin aivan töttöröö
poistuessani bussista. Juuri kun bussi jatkoi matkaa, tajusin, että
olin unohtanut kännykkäni sinne. Kyllä harmitti! Kännykkäni on vanha
ja täysin rikki, mutta siellä oli tekstiviestejä melkein kymmenen
vuoden takaa ja ne olivat se arvokas osa siinä. Hieman toki myös
pelotti, että jos joku alkaa sillä soittelemaan, niin paljon tämäkin
moka tulee maksamaan. Yritin soittaa DNA:lle siinä onnistumatta ja
laitoin sähköpostia aivan silmät ristissä ja väsyneenä. Minua myös
harmitti oma typeryyteni! Olen tämän reissun aikana jpo varannut yhden
hostellihuoneen väärälle päivälle, jättänyt ne kortit Hong Kongiin ja
nyt tämä! Kuinka sählä voi ihminen olla? Myös hostellimme työntekijä
soitti bussifirmaan, josta sanottiin, ettei kännykkä ole enää
bussissa, vaan joku on sen varmaan varastanut. Tässä kohtaa onnellinen
asia oli se, että How hostellimme oli täydellinen ja siellä pääsi
suihkuun. Vietimme päivän kaupungilla (josta kerron lisää
seuraavalla kerralla) ja kun tulimme takaisin, tapahtui ihme!
Bussikuski oli sittenkin löytänyt puhelimeni ja paluumatkallaan tuonut
kännykän Guilinin bussiasemalla, josta hostellimme työntekijä oli sen
hakenut. Miten voi edes olla mahdollista hukata jotain Kiinassa
linja-autoon ja saada se vielä takaisin? Mikä ihana maa tämä onkaan!