Guilinissa meillä oli odotukset korkealla, jo matkalla oli näkynyt kauniita karsti piikkejä ja olimme kuulleet Gulinista paljon hyvää. Ensimmäisenä päivänä päätimme ottaa rennosti ja lepäillä bussissa nukutun yön jälkeen. Kävimme kiertelemässä kaupunkia ja en ehkä ihan ymmärrä mistä tuo maine Kiinan yhtenä kauneimmista kaupungeista tulee. Kävimme kiipeämässä norsu vuorelle (jonne sisään pääsymaksu oli törkeän kallis!) ja katsomassa kaksois- bagodia. Illan kohokohtana oli kahluu yli Li joen. Seuraavana päivänä lähdimme pyöräretkelle kohti Reed flute luolia. Luolat olivat kauniit, mutta niistä oli mahdoton nauttia valtavan turisti paljouden takia. Luolissa täytyi kulkea ryhmän mukana, koska oppaat sytyttivät luolaan valoja sitä mukaan kuin ryhmä liikkui. Opastus oli kiinaksi ja kun emme siitä mitään ymmärtäneet, ei siitäkään ollut meille iloa. Luolien jälkeen jatkoimme matkaamme maaseudulle katselemaan riisipeltoja ja upeita karsti piikkejä ja tuo olikin Gulinin parasta antia! Maaseutu oli kuvan kaunista ja siellä sai pyöräillä rauhassa! Seuraavana päivänä olimme jo valmiita jatkamaan matkaamme kohti Nanningia, mistä pääsemme jatkamaan matkaa Vietnamiin. Guilinista minulle jäi olo, että se oli liian turistoitunut ja liian vähän kiinamainen. Siellä kiinalaiset puhuvat liian hyvää englantia ja siellä on liikaa kaiken maailman teelle kutsujia (kenen tarkoitus on vain viedä sinun rahat).
Nanningiin menimme bussilla ja yllätykseksemme Nanningin bussiasemalla meitä palveli nainen sujuvalla englannin kielellä ja saimme liput Hanoihin jo heti seuraavalle aamulle. Bussiasemalta lähdimme taksilla kohti keskustaa ja hostelliamme. Menimme tuon matkan taksilla ja en ole kyllä aikoihin pelännyt niin kuin tuolla matkalla pelkäsin! Kuskimme kaahasi kuin hullu, välillä pyöräteillä, välillä ajoteillä ohittaen oikealta ja vasemmalta, mihin ikinä vain nokan sai tungettua! Ensimmäistä kertaa aloin miettimään oliko sittenkään viisasta lähteä tälle reissulle. Pääsimme kuitenkin hengissä perille ja kuski oli kyllä todella ystävällinen, mutta ehkä hän vain ei osannut ajaa autoa, hänen taksiluvassaankin oli naisen kuva (kuski oli siis mies). Nanningia emme sen enempää ehtineet nähdä, kävimme vain illalla syömässä ja aamulla hyppäsimmekin jo Vietnamin bussiin.
Bussimatka Hanoihin oli oikein mieluisa. Meillä ei ollut mitään hajua miten rajamuodollisuudet tuolla tulee sujumaan, emmekä olleet Suomesta lähdön jälkeen tarkistaneet Vietnamin viisumi määräyksiä, joten olimme aikalailla soitellen sodassa. Juuri ennen rajalle pääsemistä tarjosi bussiyhtiö meille lounaan, me vain emme tuossa vaiheessa valitettavasti olleet nälkäisiä, mutta ihan kunnon pöperöltä se vaikutti, melko hyvää palvelua sanoisin! Rajalla meidän piti vaihtaa bussia ja meitä kyydittiin sellaisilla golfkärryjä muistuttavilla autoilla Kiinasta Vietnamiin. Me tyhmät yritimme jonottaa siellä passin tarkistukseen ja kun olimme tulleet useamman ihmisen ohittamiksi, tajusimme, että ryysiminen vain on paikan tapa. Saimme leimat passeihin melko nopeasti ja luvan olla maassa kaksi viikkoa, juuri niin kuin olimme toivoneet! Vietnamissa hyppäsimme taas bussiin, joka oli kyllä kiinalaista kaveriaan huomattavasti huonommassa kunnossa. Maisemat rajalta Hanoihin olivat uskomattoman kauniit! Tuntuu, että Vietnamissa vihreys on monta kertaa vihreämpää kuin missään missä olen aiemmin käynyt ja kaikkialla kasvaa hedelmiä ja riisiä ja kaikki vain on kaunista!
Hanoihin saavuttuamme olimme aika puulla päähän lyötyjä siitä mopojen ja tööttäysten paljoudesta, mikä siellä oli! Siellä ei myöskään voinut kulkea metriäkään ilman, että joku tulee tarjoamaan mopo tai taksi kyytiä. Hostellimme työntekijät tulivat auttamaan meidät tien yli kun saavuimme kadun toiselle puolelle taksilla, tiedän kuulostaa naurettavalta, mutta luulen, että ilman heitä seisoisimme vieläkin tuolla kadulla ihmettelemässä miten se ylitetään! Hanoissa kävimme tutustumassa vankilamuseoon, joka oli mielenkiintoinen. Muuten kiertelimme kaupunkia ja opettelimme kulkemaan tuolla liikenne kaaoksessa, johon tuli tolkku kun sitä hetken seuraili. Söimme patonkia ja joimme hyvää kahvia (tätä olin odottanut)! Hyvin pian tuli kuitenkin selväksi, ettei Hanoikaan ole meidän kaupunkimme ja varasimme retken Halong Bayhin.
Lähdimme Halong Bayhin kahdeksi yöksi. Ensimmäisen yön vietimme pienellä risteily aluksella (kun varasimme matkaa, en voinut olla nauramatta ääneen millaisia porhoja meistä on tullut!). Laivassamme oli meidän lisäksi joukko tanskalaisia, brittejä ja eräs parsikunta, kaikki todella mukavia tyyppejä! Ohjelmaamme kuului vierailu Oh my Good- luolalla, joka muistutti kovasti Reed flute – luolia, mutta oli kokemuksena paljon mukavampi. Tämän jälkeen oli vuorossa melontaa karstipiikkien lomassa, tämä meidän täytyi kuitenkin jättää väliin, kun minulla alkoi nousta kuume ja aloin olla aika huonossa kunnossa. Tuon illan sairastinkin sitten hytissä, muiden laulaessa karaokea ja juhliessa. Kuume nousi lopulta todella korkeaksi ja hieman ehdin jo miettiä miten loppu reissun käy, mutta se oli jotain ihmeellistä tautia ja oli aamuun mennessä ohi! Seuraavana päivänä purjehdimme Cat Ba saarelle, jossa patikoimme 250metrin korkeuteen katselemaan maisemia. Tuo patikointi oli todella hauskaa ja polut siellä olivat aivan kauheassa kunnossa, joten olimme kaikki aivan mutaisia ja koska reitti oli paikoittain melko haastava tuli lopulta sellainen itsensä ylittänyt olo! Cat Ba saarelta menimme pikku veneillä Apina saarelle, jossa meillä oli bungalow majoitus. Kävimme vielä tuon päivän aikana retkellä katsomassa apinoita ja uimassa hieman tyynemmällä lahdella, omalla rannallamme myrskysi niin ettei uimaan uskaltanut mennä. Maisemat olivat tuolla myös henkeä salpaavat ja silloin tuntui, että tämän takia tälle reissulle lähdettiin, että voisi kokea jotain noin mieletöntä! Seuraavana päivänä purjehdimmekin takaisin Halong Bayhin ja sieltä bussilla Hanoihin, josta jatkoimme suoraan matkaa kohti Hoi Ania.
Bussimme oli makuubussi, joka ei myöskään ollut aivan yhtä mukava kuin kiinalainen veljensä, mutta kyllä siellä nukkui ja matka taittui kohtuullisen mukavasti. Pysähdyimme illalla, jonnekin rähjäiseen tienvarsi kuppilaan, jossa söimme iltapalaksi todella maukkaita nuudeleita muutamalla kymmenellä sentillä. Seuraavana päivänä olimme aamupäivällä Huessa, jossa bussi pysähtyi neljän tunnin ajan. Kävimme kävelemässä kaupungilla ja syömässä eräässä melko mukavassa italialais- ravintolassa. Hue vaikutti melko rauhalliselta ja todella viihtyisältä kaupungilta ja ehdin jo miettiä, että oliko virhe ohittaa se näin pian. Jatkoimme kuitenkin matkaa ja illalla saavuimme Hoi Aniin, joka vaikutti ensi silmäykseltä hyvin samanlaiselta kuin Hue.
Nyt olemme olleet Hoi Anissa kaksi yötä ja huomen illalla meidän täytyy jatkaa matkaa. Olemme nauttineet kaupungin rauhallisuudesta ja oi niin hyvästä ruuasta! Eilen makoilimme rannalla palmun varjossa ja kävimme uimassa. Tänään olimme niin laiskoja, että rannan sijaan jäimme hotellin uima- altaalle (Kyllä meillä on hotelli jossa on uima-allas! Tällaista voi olla budjetti matkailu Vietnamissa!) loikomaan ja kävimme kiertelemässä vanhassa kaupungissa. Ruoka täällä on ollut poikkeuksetta herkullista ja se on todella edullista, myös kasvissyöjälle Vietnam on huomattavasti helpompi kohde kuin Kiina. Mielelläni jäisin tänne vielä viikoksi lillumaan, mutta koska viisumitta emme saa Vietnamissa kahta viikkoa kauempaa olla lähdemme huomenna kohti Ho Chi Min cityä ja sieltä kohti Kambodzan rajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti