Rajanylitys Laoon oli helpoista helpoin. Maksoimme viisumimme taas bussintyöntekijälle ja annoimme muutaman dollarin ylimääräistä annettavaksi niin Kambodzan kuin Laonkin tulli miehille ja muuten vain istuimme bussissa ja ylitimme rajan. Kukaan ei tullut tarkistamaan passejamme, tai mitään muutakaan, me vain köröttelimme uuteen maahan. Ensimmäinen kohteemme Laolla oli 4000 saaren alue ja siellä Don Det. Don Det on pienen pieni saari, jossa ei ole päällystettyjä teitä, eikä autoja ja siellä ei ole mitään tekemistä, ei yhtään mitään! Me vietimme siellä yhden päivän ja kaksi yötä kävellen ympäri Don Detiä ja naapuri saarta Don Khonia ja ihastelimme kauniita riisipeltoja ja pihoilla olevia eläimiä. Kävimmepä me yhden vesiputouksen kauneuttakin katselemassa.
Don Detistä jatkoimme matkaa Pakseen. Pakse on jo paljon enemmän kaupunki, vaikka melko pieni paikka sekin. Ensimmäisen päivän vietimme Paksessa tutustuen kaupunkiin ja nauttien siitä, että olimme ensimmäistä kertaa Siem Reapin jälkeen taas jossain kaupungissa, jossa sentään voi tehdä jotain, tai on mahdollisuus vaikka hyvään ruokaan. Toisena Paksen aamuna, huomasimme kuitenkin kaipaavamme jo jotain säpinää ja päätimme pakata pikkurepun matkaan ja vuokrata moottoripyörän ja lähdimme retkelle naapuri kylään Paksongiin. Pakson on vuoristossa oleva kylä, joka on riittävän ylhäällä, että ilma siellä on viileää! Oli jotenkin hämmentävää saapua hotellillemme jota ympäröi mäntymetsä ja ilma oli todellakin niin viileää, että piti laittaa pitkähihainen päälle!
Paksongin kylä itsessään on n.1km pituinen katu ja siinä se. Olimme lukeneet Lounarista, että siellä on yksi Wi Fi kahvila, josta saa myös hyviä vinkkejä mitä tehdä Paksonissa ja niin me suunnistimme sinne. Kahvilaa pyöritti Hollannista lähtöisin oleva mies kuka kutsuu itseään Coffeeksi. Hän kertoi meille pitävänsä ”kahvi kierroksia” ja että tänään on illalla vielä yksi jos haluamme osallistua. Niin me sitten nautimme hänen kahvilassaan maailman kalleinta kahvia Kopi Louvakia (tai jotain sinne päin), joka on tehty syöttämällä kahvipavut sivettikissoille, jotka sitten kakkaavat ne ja siitä sitten paahdetaan tätä herkkusuiden juomaa ja kyllä se oli hyvää! En todellakaan mene takuuseen siitä oliko kahvin maku oikeasti niin hyvä kuin miltä se maistui, vai johtuiko kaikki siitä tiedosta, että tämä oli erityisen hyvää kahvia, mutta yhtä kaikki, todella hyvää! Kahvi kierroksella kävelimme kahvilan takana oleville kahviviljelmille ja opimme melkeinpä kaiken siitä miten aloittaa kahvi bisnes, miten kasvattaa herkullista kahvia, mikä tekee kahvista toista parempaa ja kuinka se pitäisi valmistaa ja mitä mieltä paikallinen reilun kaupan viljelijä on itse reilusta kaupasta. Kierroksen lopussa saimme vielä maistaa juuri paahdettua kahvia, sekä kutsun tulla aamulla maistelemaan, miten maku on muuttunut yön aikana kun kahvi on saanut hieman levätä.
Seuraavana aamuna kahvien jälkeen starttasimme moottoripyörämme palataksemme Pakseen. Matkalla kävimme katsomassa yhden vesiputouksen. Ilma oli melko sateinen, joten jätimme uimisen väliin, vaikka paikka oli kuin tehty sitä varten. Hieman tuli matkaan myös jännitystä kun vesiputoukselle johtava hiekkatie alkoi olla aikamoista mutavelliä, että missä kunnossa sitä päästään takaisin, mutta lopulta selvisimme pelkillä likaisilla kengillä. Pakseen päästyämme päätimme, että ehkä sekin kaupunki on nähty ja on aika siirtyä eteenpäin ja ostimme liput seuraavalle illalle yöbussiin kohti Vientianea.
Vientianesta olimme varanneet minun synttäreiden kunniaksi hieman paremman hotellin ensimmäiseksi yöksi. Niin me sitten makoilimme altaalla ja kävimme synttärikahveilla Skandinaavisessa kahvilassa (oli kyllä hyvää!) ja vielä illalla ranskalaisessa ravintolassa syömässä. Ravintolan piti olla melko hyvä ravintola ja mitä se ei ehkä kuitenkaan ollut ja lopulta siitä jäi päällimmäiseksi mieleen naurettavan suuret kohokkaat. Sitä on vaikea kuvata näin sanoin, että millaisia ne olivat, mutta jos ajattelee suklaakohokasta lasagnevuoassa saa kuvan siitä mitä tämä paikka ajoi takaa. Luulen, että joku oli heille kertonut, että määrä korvaa laadun ja se oli se heidän juttu. Vientianessa muutenkin elämämme keskittyi hyvin pitkälti ruoan ympärille, törsäsimme rahaa ihaniin aamupaloihin ja kävimmepä vielä eräässä toisessa Ranskalaisessa ravintolassa, jonka nimeä en muista, jossa saimme oikeasti hyvää ruokaa! Sen verran saimme itsestämme syömisen ohella irti, että vuokrasimme pyörät ja kävimme kiertelemässä kaupunkia ja tutustumassa heidän kuuluisimpaan temppeliinsä. Hyvin pian kuitenkin Vientianekin osoittautui paikaksi jossa ei ole oikeasti mitään tehtävää ja siirryimme Vang Viengiin, jossa olemme nyt olleet kaksi päivää.
Nyt kun lomaa on vietetty puolitoista kuukautta, olisimme molemmat aika valmiita palaamaan kotiin tekemään jotain järkevää ja käyttämään aivoja johonkin hyödylliseen, eikä vain siihen, että mitä ruokaa tänään syötäisiin. Vaikka toisaalta on edelleen ihanaa olla täällä ja koko ajan näkee jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt seuraavina päivinä meitä odottaa melonta retki ja tubing (joessa traktorin renkailla kellumista), joten jos sitä taas saa hieman virtaa kun pääsee hieman urheilemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti