23.3.2011 keskiviikkona, ravintolassa

Paljon on tapahtunut viime päivinä. Sunnuntaina aloitin Pekingin valloituksen oikein tosissani. Tarkoitukseni oli mennä keskustaan metrolla ja löytää turisti-info, josta voisi ostaa englanninkielisen kartan. Etsiessäni metroa huomasin kadulla kyltin, jossa luki ”coffee” ja koska olin saanut kahvia viimeksi lentokoneessa, en voinut vastustaa houkutusta. Menin sisään, mitä kummallisimpaan kahvilaan. Kahvilassa oli verhoilla toisistaan erotetut loosit (täydellinen paikka kuherteluun), siellä näkyi kuitenkin eniten yksinäisiä ihmisiä tietokoneiden kanssa (kahvila tarjosi myös ilmaisen nettiyhteyden). Mennessäni sisään sain käteeni englanninkielisen ruokalistan, josta valitsin ”traditional Belgium coffeen” ja tarjoilija kysyi minulta olenko varma ja minä vain nyökyttelin, että kyllä olen. No hetken kuluttua pöytääni tuotiin ihmeellinen painepannu härpäke, jossa toisella puolella oli vettä jonka alla oli tuli ja toisella puolella porot. Sen verran minäkin kahvinkeitosta kuitenkin  ymmärrän, että tiesin miten laite toimii, mutta sain silti vahingossa tulen sammumaan. No siinä sählätessäni alkoi naapuripöydän tyttöä naurattamaan ja niin hän alkoi minulle juttelemaan. Pian selvisi, että hän opiskelee englanninkielenkääntäjäksi ja oli enemmän kuin mielissään saadessaan puhua englantia. Hän näytti minulle kartalta missä olemme ja mistä löytyy lähin metro, sekä antoi yhteystietonsa, jotta jos minulle joskus tulee ongelmia, niin voin ottaa häneen yhteyttä. Kuinka mahtavaa! Selvisipä myös pian, että olin juuri nauttinut elämäni kalleimmat kahvit, lasku oli yli 20e, toki kahvia oli reilusti ja sitä jäi ylikin, mutta. No kaipa niitä oppirahoja on joskus maksettava ja nyt olen yksiä yhteystietoja rikkaampi!
Kahvilasta lähdettyäni suunnistin siis metrolle, joka oli todella helppo ja selkeä käyttää. Mikä on minulta paljon sanottu, koska vaihtaessani ensimmäistä kertaa Itäkeskuksessa Vuosaaren linjalta - Mellunmäen linjalle, jouduin useampaan kertaan ravaamaan portaita ylös alas, kun en ymmärtänyt mikä metro menee minnekin (niille ketkä ei ole Itiksen metroasemaa käyttäneet, niin siellä on kaksi lähtölaituria). Keskustaan päästyäni oli suuntani rautatieasema, joka myös löytyi Lonely Planetin kartan avulla helposti. Rautatieasemalla kaikki sanoivat, ettei siellä mitään turisti infoa ole ja ettei  englanninkielisiä karttoja ei ole olemassakaan.  Tässä kohtaa minä ajattelin, että nytkö matkustajan raamattu on minut pettänyt, mutta eipä mitä, kun kävelin raitatieasemalta poispäin, näin turisti-infon kyltin ja sieltä sain sen kartankin!

Keskustassa kävin syömässä herkullista hotpottia ja juomassa oluen, joka maistui seisoneelta vedeltä (yhteensä n.4 e). Tämän jälkeen suunnistin Tiananmenin aukiolle katsomaan mestari Maoa.  Minulle ehkä aukion parasta antia oli muut valkoihoiset ihmiset, koska muuten heitä ei täälä juuri näy ja paikalliset tuijottavat minua melko avoimesti. Muuten yllättävintä keskustassa oli, ettei siellä pilvenpiirtäjiä näkynyt ja ruuhkia ei ollut ollenkaan (ei siis ollenkaan sellaista kuin kuvittelin!).

Maanantaina sitten aloitin harjoitteluni. Työskentelen sellaisella kuntoutusosastolla jossa on toimintaterapeutteja, fysioterapeutteja, puheterapeutteja ja niiden lisäksi siellä tarjotaan ”sähköterapiaa” ja perinteisen Kiinalaisen lääketieteen mukaisia hoitoja. Minun työni on melko mekanistista, erilaisten käsiharjoitteiden ohjaamista potilaille. Itse sairaala on valtava, siellä on yli 8000 potilasta joka päivä! Työntekijät ja potilaat ovat todella ystävällisiä ja kiinnostuneita minusta ja Suomesta. Olen saanut vastata muun muassa kysymyksiin kuinka suuri pinta-alaltaan Suomi on (en tiennyt), onko Suomessa parempia hoitoja tarjolla tuntopuutoksista kärsiville (en tiennyt), onko minulla poikaystävää (tämän osasin) ja onko minulla sisaruksia (vastaukseni 3 veljeä, kirvoitti kuntoutusosastolla aplodit). Hämmentävää on myös ollut kuinka avoimesti kiinalaiset puhuvat monista asioista, minun ulkonäköni muun muassa nousee jatkuvasti puheeksi, myös rahasta ja palkoista kysellään paljon.

Tällä hetkellä siis asiat ovat melko hyvin reilassa. Harmia on lähinnä aiheuttanut netin käyttöön liittyvät ongelmat (ostamani nettitikku ei suostu toimimaan koneessani). Mutta josko nekin tästä vielä helpottaisi, niin kaikki olisi mitä mainioimmin. Tänään näin myös puissa aavistuksen vihreää, eli kevät on tulossa!