Matkalla maailman aariin.

Istun juuri Amsterdamissa lentokentalla ja nain nakojaan alkoi taas hetkeksi elama ilman aata ja oota pisteiden kanssa. Aamu oli hieman rankka ja meinas jopa kyynelkin vierahtaa kun piti sanoa heipat, mutta nyt jo helpottaa ja hieman ehka jo jannittaakin! Eilinen oli tuskaa kun piti taistella itsensa kanssa, etta mita sita ottaa mukaan ja mita jattaa kotiin. Mitaanhan ei tarvi, mutta kaiken olisin halunnut pakata. Nyt on rinkka taynna kaikenlaista turhaa ja toivottavasti jotain tarkeaakin. Muutaman tunnin paasta lahtee lento Pekingiin ja siella meita pitaisi olla vastassa meidan yhteyshenkilo. Odotan innolla sen valtavan kaupungin nakemista ja toisaalta en osaa yhtaan ajatella mika siella odottaa, voikun vain olisi kirkas ilma (vahan saasateita ja pilvia), jotta voisi nahda sen suuruuden jo ilmasta kasin! Lupaan pitaa teidat ajan tasalla meiningeista, mukava tietaa, etta ootte mukana hengessa!