Maailman äärissä, lauantai-iltana 19.3.2011

Nyt on takana ensimmäiset kaksi päivää, sekä maailman mahtavin lento! Koneessa sai katsella omasta televisiosta mitä halus, oli tarjolla Social Network, Black Swan, King’s speech ja vaikka mitä! Itse päädyin nauttimaan Narniasta, Täydellisistä naisista ja Greyn anatomiasta.  Ja mikä hämmästyttävintä, ruoka oli hyvää (kasvispastaa) ja voi oli luomua ja aamupalalla oli tuoreita hedelmiä!  Tälläsen maalaisen mielestä kaikki oli melkein liian hyvää ollakseen totta, mutta onneksi tilanteen pelasti kamala kahvi ja ahtaat penkit!

Eilen aamulla sitten saavuttiin ja meitä oltiin kentällä vastassa sellasella tosi hienolla Buiqilla, taas olin ihan ällikällä lyöty. Matka kentältä tänne asunnolle oli aika nopea. Matkalla maisemat oli aika karuja ja tosi erilaisia mitä olin mielessäni kuvitellu. Mun asunto on aika lähellä keskustaa (tai niin ainakin vielä luulen) ja mun tuleva harjottelupaikkani China- Japan friendship hospital on ihan tuossa vieressä. Tää asunto on tällänen yksi huone, jossa on sänky, pöytä ja kaappi, sekä vessa + suihku. Oikein siisti ja kelpo aunto. Tässä lähellä on aika iso puisto, minne ei autojen melu kuulu ja luulen, että siitä tulee mun henkinen kotini näinä tulevina kolmena kuukautena. Odotan malttamattomana sitä päivää kun puihin tulee lehdet ja maa muuttuu harmaasta vihreäksi.

Tänään kävin ekaa kertaa syömässä lämmintä ruokaa. Haahuilin tuolla kaduilla ja katselin ravintoloiden ikkunoista sisään ja pohdin, että minne tällainen kielipuoli vois mennä ja saada kasvisruokaa. Törmäsin yhteen pikaruokalatyyppiseen ravintolaan, jonka ovessa luki ”welcome” ja niinhän sieltä sitten löyty englanninkielinen menu ja sain parilla eurolla ostettua itelleni nuudelia tomaatilla ja paistetulla munalla, sekä limsan.  Se annos oli valtava, sellanen keitto/ liemi missä ne nuudelit oli. Alkuun oli hieman vaikeuksia niiden nuudelien syömisessä kun ne ei puikolla tahdo mennä poikki mistään, mutta katseltuani ympärilleni tajusin että muutkin vaan tunkee ne suuhun ja puree poikki, eikä kenellekään oo mitään ekojen treffien kauhistelukatseita.  Lopulta maha tuli täyteen ja oon kyllä enemmän kuin ylpeä, kuinka taitavasti miä niitä tikkuja käyttelin! Kotiin tultua koetin saada lämpöpuhaltimen toimimaan, jottei tää asunto ois ku pakastin, mutta sähköthän siinä lähti kokonaan.  Mutta sekin hoitui kun ystävällinen korjausmies tuli ja hoiti sen ja nyt minäki osaan itse korjata sulakkeet, jos ne pamahtaa!